keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Ruoka-asiaa ja haasteita

Painonpudottajana pyrin noudattamaan sellaista aikataulua ruokailujen suhteen, että syön noin kolmen, maksimissaan neljän, tunnin välein: aamupala, lounas, välipala, illallinen ja iltapala. Näin elimistö saa energiaa tasaisesti ja myös uskaltaa kuluttaa sitä tasaisesti. Tällä konstilla pitäisi myös välttyä ahmimiselta ja ähkyltä.

Olen nyt reilun viikon verran noudattanut soveltaen Fitfarmin netissäkin julkaisemaa proteiinivoittoista ruokavaliota. Tuo samainen ruokavalio on luettavissa pienin muutoksin mm. viimeisimmässä Fit-lehdessä ja tuntuu tulevan joka paikassa vastaan.

Valmiiden ohjeiden noudattaminen sopii minulle. Noudatan niitä yleensä pilkun tarkasti. Tällä kertaa sovellus tulee siitä, että en pysty syömään raejuusto puuron kanssa - se tuntuu lähes luonnonvastaiselta. Olen sitten päiväruoan (yleensä salaatti) yhteydessä syönyt raejuustoa sen edestä. Nyt, kun puntari värähti "vain" -800g, aion ottaa vielä tarkemman linjan ruokavalion suhteen: mittaan vaa'alla, en silmämääräisesti ja syön kullakin aterialla siihen kuuluvat osaset enkä muuttele niiden paikkoja.

Tunnustan...
Laihduttaja ei nälkää näe;)
Myönnän rehellisesti, että viime viikonloppuna nautiskelin pari (sokeritonta) Läkerol-askia;) mutta muuten ruokailu on pysynyt hyvin hanskassa!

Tämän kokeilun innoittamana ilmoittauduin 11.2. starttaavalle Superdieetille. Mielenkiinnolla odotan, mitä tuon 6 viikon Superdieetin aikana tapahtuu, kun mukaan mm. astuvat ammattilaisten laatimat treeniohjelmat;)

Haasteet
Säännöllisten ruoka-aikojen noudattaminen vauvan kanssa tuntuu tällä hetkellä yhdeltä suurimmista haasteistani. Jos elimistö ei saa ravintoa säännöllisesti, se lyö säästöliekin päälle ja varastoi kaiken mahdollisen pahojen päivien varalle. Toinen on liian vähäinen veden juominen! Jumpan yhteydessä ja sen jälkeen se muistuu hyvin mieleen, mutta kotona vauvan kanssa sekin helposti unohtuu.

Tyypillinen arkipäiväni
klo 7.30 Aamiainen: puuro, mehukeitto
klo 8.30 esikoinen eskariin
klo 9-10 lenkki tai klo 12.30-13.30 riippuen vauvan unista!
klo 9 tai 10 vauva syö 1. kiinteän ruokansa, joko ennen tai jälkeen aamulenkin
- parina aamuna viikossa käyn yleensä hoitamassa käytännön asioita tai ruokakaupassa, silloin joko lenkki myöhemmin iltapäivällä tai jumppa illalla.
klo 10.30 Välipala (hedelmä, tmvst.)
klo 13.30 Lounas
klo 14 vauvan syöttäminen ja valmistelut eskarireissua varten (vauva syö toki muulloinkin;) , nämä erikseen mainitsemani ovat painonhallintaani ja päivärutiiniin oleellisesti vaikuttavia hetkiä)
klo14.30 esikoisen hakumatkalle eskariin
klo 17.30 Päivällinen
klo 21 Iltapala (rahkaa, marjoja)
Kaikki yllämainitut ajat siis riippuvaisia vauvan yhteistyöhalusta ja päivästä, mutta tuossa raamit.

Tuntuu ihan äitiyslomalta, eikö totta?? Lomaa, todellakin;) Mutta samalla tämä on yksi täydellisimmistä mahdollisuuksistani taistella itseni takaisin normaalipainoon!

Ai miksikö?
Voitte kuvitella sen rumban, mikä alkaa, kun aikanaan palaan töihin: *vie pikkuinen päiväkotiin (tätä edeltää aamupala, pukeminen, yms. "nopeat" aamutoimet), tiputa isompi kouluun, mene töihin, ole virkeä ja tuottelias työpaikalla, hae isompi koulusta ja pikkuinen päiväkodista, käy ruokakaupassa, hoida ruokaa pöytään, vaate- ja varustehuoltoa, kaadu sänkyyn, valvo pienen yösyömiset/huutamiset/sairastelut* ja aloita sama aamulla uudestaan.

Ensimmäisten töihinpaluukuukausien aikana veikkaan, ettei ylimääräistä energiaa kauheasti riitä viikonloppulenkkejä lukuunottamatta - tämä niinkuin (inho)realistisena skenaariona. Aika jokatapauksessa on silloin kortilla, joten NYT on minun mahdollisuuteni!

tiistai 29. tammikuuta 2013

Mittanauha ja vaaka ystäviksi

Punnituspäivä on taas koittanut ja puntari kertoo mitä oikeasti on tapahtunut,)

Kaivoin naftaliinista Omronin puntarini, jossa myös kehonkoostumusmittari, (sitä ei voinut käyttää raskausaikana) ja jatkossa käytän sitä painonseurantaan. Nolo juttu, että en edes muistanut, että mulla on tuollainen kapistus... no, kun siinä oli niin pitkä käyttötaukokin, ja.. ja...

Otin tällä viikolla myös mittanauhan käyttöön. Mietin vähän mittausväliä. Toiset mittaavat 3-4 kuukauden välein, toiset viikottain? Mikähän tässä olisi se kultainen keskitie? Ehkä parin viikon välein ja sitten oikean Superdieetin aikana vaikkapa viikottain niin näkee mistä sitä rasvaa palaa ja missä vaiheessa?

Mittauspäivä 29.1.
Rinnanympärys 112
Vyötärönympärys 105
Mahan levein kohta 116
Lantionympärys 116
Reidet oikea 64, vasen 63
Käsivarsi oikea 37, vasen 36
Paino -1kg (ero edelliseen)

Too big to be me -blogin Anna kannusti minua ottamaan rohkeasti valokuvia tämänhetkisestä kropastani ja postaamaan tänne blogiin. Julkisen painonpudotuksen persuuksille potkiva voima.. mutta samalla myös näkisi itsekin selvästi muutoksen ja voisi ylpeästi todeta, että tammikuu-13 on mennyttä ja millaisen muutoksen on saanut aikaan, jne.?! Ja tottahan on, mitä hänkin blogissaan kirjoittaa, kyllä ympäröivä maailma on minut ja kiloni jo nähneet...

Taidan ottaa kuvan tällä viikolla! Katsotaan postaanko sitä tänne;)


maanantai 28. tammikuuta 2013

Kolmas viikko takana

Kolme viikkoa kevennettyä elämää ja liikunnan iloa takana;) ja hyvältä tuntuu! 

Viikkoon mahtui pari vaunukävelylenkkiä, vanhempi-lapsi -jumppa Williamin kanssa sekä zumbatunti.Zumbassa oli taas sijainen vetäjänä, mutta superenerginen tyyppi (niinkuin taitavat aina olla;) ja kyllä repesin siinä vaiheessa kun zumbattiin Gangnam stylen tahtiin. Heheeee! Jos puuskutukseltani olisin ehtinyt, niin olisin hekottanut enemmänkin! Olen tainnut löytää zumbaamisen ilon;) Liikunnan osalta viikko jäi kuitenkin vajaaksi, sillä perjantai-iltana mies sairastui vatsatautiin ja olin sitten esikoisen kuljettelun ja käytännönasioiden "vankina" viikonlopun, että mies sai toipua rauhassa ja pitää meihin muihin vähän hajurakoa. No, näitä tilanteita tulee elämässä eteen.. Ensi viikolla sitten vaikkapa yksi lenkki enemmän;) Nyt pidämme peukkuja, että vatsatauti kiertää muun perheen ja mies jää ainoaksi uhriksi!

Uutta puhtia harjoitteluun!
Kaksi vuotta sitten opettelin juoksemaan. Ensimmäisen kerran elämässäni! Minä, juoksemisen vihaaja, koukutuin aivan täysin! Aiemmissa postauksissani parin vuoden takaisia tunnelmia tunnisteilla juoksuohjelma, juokseminenjuoksuharjoittelu. Odotan kevättä ja että paino on laskenut jo jonkun verran, että pääsen lenkkipolulle tuulettamaan pääkoppaa ja nauttimaan ulkoilmasta (yksin)!

Nyt haluaisin oikeasti oppia nauttimaan saliharjoittelusta! Minulle on vuosien varrella tehty ohjelmia, mutta niiden toteuttaminen on ollut niin ja näin - loppunut aikalailla alkuunsa. Jotenkin unohdun aina haahuilemaan salilla laitteiden välillä ja on tehoton olo.. Mieheni taas hehkuttaa saliharjoittelua maasta taivaaseen. No, nyt haluaisin siis oppia salihirmuksi (joo, kohta mulla on varmaan haaremihousutkin;) niin, että tulisi tuloksia ja innostuisin siitä!

Pitkään pähkäiltyäni tein jotain, mistä olen aikas innoissani: ilmoittauduin Fitfarmin 11.2.2013 alkavalle 6 viikkoa kestävälle Superdieetille:
Kuva: www.fitfarm.fi
Tähän ohjelmaanhan kuuluu myös treeniohjelmat, joten katsotaan miten käy! Nettivalmennus minua ei pelota tai mietitytä. Salilaitteet ovat sen verran tutut, että uskon ohjevideoiden riittävän muistutuksena ja ainahan salin henkilökunnalta voi kysyä apuja. Olen mm. opiskellut verkossa ja noudattanut tarkkaa juoksuohjelmaa pitkäjänteisesti, joten uskon, että etävalmennus toimii minulle!

Huomenna on punnituspäivä! Jännittää jo nyt, mitä vaaka näyttää...!!!! Punnitus- ja ruokailupostausta tulossa siis nyt alkuviikosta!

lauantai 26. tammikuuta 2013

Älä luovuta! Pidä unelmistasi kiinni!

Monella uutena vuotena lupauksia tehneellä alkavat jo lupaukset rakoilemaan, tai ne on lyöty lekkeriksi jo aikaa sitten...

Sinnittele, sinnittele! Ja pidä unelmistasi kiinni!! Ensimmäiset pari viikkoa ovat aina vaikeimmat! Oli kyse mistä tahansa muutoksesta, esimerkiksi terveellisemmän ruokavalion noudattamisesta vuosien roskaruoan nauttimisen jälkeen. Muutos vaatii aina uusien asioiden oppimisen lisäksi pois oppimista vanhoista opituista tavoista ja tottumuksista. Joskus tämä tuntuu helpommalta, joskus vaikeammalta.

Apuvoimaa löytyy motivaatiosta! Pidä unelmasi ja tavoitteesi kirkkaana, se muistuttaa ja motivoi jatkamaan, kun tuntuu raskaalta eikä enää jaksaisi tsempata!

Mikä sinua motivoi? Mistä saat voimaa jatkaa, kun usko tavoitteen saavuttamiseen horjuu?

Laita vaikkapa puhelimesi ja/tai tietokoneesi taustakuvaksi kuva, joka muistuttaa sinua tavoitteestasi tai post-it -lappu(ja) peilikaapin tai jääkaapin oveen! Näin pidät mielessäsi tavoittelemasi asian mielessäsi aktiivisesti;)

Lisää juttua motivaatiosta tulossa viikon sisään!


Kuva: FB, Fresh Minds Matter

torstai 24. tammikuuta 2013

Kuvapostausta pitkästä aikaa..

Onhan siitä jo aikaa, kun kotiuduttiin vauvan kanssa sairaalasta.. Ei sitä enää edes muista, millaista olikaan ilman tätä uutta perheenjäsentä;)

Tässä sekalaisia kuvia matkan varrelta:

Sairaalasta kotiutumisasu oli kokoa 50 cm. Siitä huolimatta, että poju mitattiin syntyessään 51 cm pitkäksi, oli puku aivan liian suuri... <3 p="">



Sairaalasta saadussa Libero-kassissa oli salamatkustajana Maija Mehiläinen;)


WIlliamin huone: hoitopöytä, pinnasänky sekä nojatuoli ja pieni sivupöytä jotka eivät näy kuvassa. Hoitopöydän päädyssä oleva taulu Muumilaakson kartasta on ollut ihmeen kiinnostava alusta alkaen.. Virkeänä ollessaan William kääntyilee ja tutkii ahkerasti kuvaa;)

 
The Sänky. Muuttomme yhteydessä pistin tämän pinnasängyn ruuvit "hyvään talteen". Niitä etsittiin sitten kissojen ja koirien kanssa Williamin syntymää seuranneet ensimmäiset kolme viikkoa. Ruuvipussi löytyi aikanaan työlaukkuni vetoketjullisesta sivutaskusta! Tietenkin, mistäs muualta?!


Tätä kirjoittaessani William on neljän kuukauden ikäinen ja nukkuu käytännössä yönsä suurimmaksi osaksi kehdossa keskellä olohuonetta. Näin minun on helpompi olla valmiudessa puklaamisen kanssa, jne. ja muu perhe saa jatkaa uniaan rauhassa. Välillä hän nukkuu jo pidempiä jaksoja, esim. 22-06 ILMAN syöttöä, mutta välillä sitten taas hingutaan ruokaa 2-3 tunnin välein.

 Jo kauan sitten hommattu unilelu;) Muuten Williamista ihan kiva, mutta vielä vähän liian iso  käsiteltäväksi tai rutistettavaksi...

Hyvät palvelijat, Emmaljungan Nitro Cityt;) Voin suositella!! Kevyet ja ketterät, mahtuvat joka paikkaan (julkistet, kaupat, jne.).

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Suklaameditaatio - laihduttajan taivas?

Tämä se kehittää suklaanrakastajan itsehillintää.. mutta näin laihduttajakin voi nauttia palan suklaata silloin tällöin:


Ja jotta et vallan villiinny suklaan huumaannuttavasta mausta, harjoittele hengittämään rauhallisesti:

Suklaameditaation ja Rauhoittavan hengityksen ohjeet Mia Jokinivan kirjasta Hengähdyshetkiä - Opas stressittömään elämään.


Vaikka en tällä hetkellä koekaan elämäntilannettani erityisen stressaavana, menee tämä kirja hankintalistalleni! (toim. huom. tämä EI ole maksettu mainos;) Uskon asiassa kuin asiassa ennaltaehkäisevään toimintaan! Eiköhän elämäntaparemontinkin voi pienoiseksi muutosprosessiksi laskea, joka saattaa välillä aiheuttaa pientä stressiä...?

Kirjan kuvaus:  (lähde: www.suomalainen.com), Kirjan Facebook sivu>>
Stressi kuuluu elämään, lähes jokainen tuntee itsensä stressaantuneeksi joskus. Mutta mitä tehdä, kun kiire painaa päälle ja voimat tuntuvat loppuvan? Suuri elämänmuutos maalle muuttoineen ei ole kaikille mahdollinen. Onneksi vähempikin riittää. Stressin voi taltuttaa jopa 10-15 minuutin päivittäisellä harjoittelulla. 

Tämä kirja on käytännönläheinen ja motivoiva opas stressin hallitsemiseen arkisessa elämässä, tässä ja nyt. Työkaluina ovat konkreettiset ohjeet oman stressitason tunnistamiseen, rentoutumiseen ja stressin ennalta ehkäisyyn. Tavoitteena on stressitön mieli, keho ja elinympäristö. Keinoina ovat esimerkiksi rentoutus-, hengitys- ja keskittymistekniikat, hyvä ravinto, jooga ja helpot life coaching -harjoitukset.

Kirjan avulla jokainen voi rakentaa elämäntilanteeseensa sopivan neljän viikon stressinhallintaohjelman. Ensiavun stressikuorman purkamiseen saa jo pelkkiä kirjan harjoitteita tekemällä, joten oppaasta on apua myös uupumuksesta kärsiville, joille ajatuskin kokonaisen kirjan lukemisesta tuntuu liian työläältä.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Toisen viikon saldoa

Toissaviikonlopun juhlinnan aiheuttama morkkis tuntuu nyt todella kaukaiselta. Viime viikko oli kaikin puolin onnistunut! Niin sitä taas mentiin läpi tuulen ja tuiskun! Hyvä, hyvä!
Tapahtunutta 
Liityimme mieheni kanssa läheiselle salille! Jumiutunut niska-hartiaseutu sai kyytiä zumbatunnilla, kokeilin ensimmäistä kertaa vanhempi-lapsi -jumppaa ja esikoinen kävi saman salin tenavatunnilla, jonka aikana minä tunnustelin intervalliharjoittelua juoksumatolla.

Olen pyrkinyt lisäämään liikuntaa arkeen maltillisesti, jotta pysyn terveenä ja liikunta pysyy mielekkäänä. "Vanha minä" olisi kävellyt bodypumpiin, ottanut menneisyydessä käyttämänsä painot tankoon ja sitten ollut kävelemättä viikkoon, kun reidet oli täysin jumissa. Vauva-arjessa tarvitsen kaikki luuni ja lihakseni toimintakuntoisina, kiitos! Juu, pientä kipua voi olla "että tietää tehneensä jotain" mutta lannistavaa ja lamauttavaa kipua en tähän alkumetreille halua! Ai, miten niin nautiskelijaluonne...?

Kuten näet alta, ei mitään hurjaa harjoitusta ole kirjattu heiaheiaankaan. Muistan vanhastaan, miten liikunnan mielekkyys kasvaa jokaisen pudotetun kilon ja tehdyn harjoituksen myötä! Eli, iisisti nyt - malttia;)

Lenkeillä käyttämäni Suunnon t6d-sykemittari toimii myös matkamittarina. Voin kertoa, että on lievästi häiritsevää, että minun mittarini näytti reilun kilometrin vähemmän matkaa kävelylenkillä kuin seurana olleen naapurin rouvan sports tracker (gps)!!!! Ggggrrrrr ja murrrr! Pitänee joku kaunis päivä kalibroida suunto uusiksi. Todennäköisesti tällä hetkellä tuo gps-tieto on tarkempaa dataa.

Saanko siis lisätä automaattisesti kilometrin lenkkeihini? Olen täyttänyt heiaheia't ja muut seurantasysteemit mittarini näyttämillä tiedoilla enkä ole lähtenyt arvailemaan tuloksia.

Heiaheia:n viikottainen sähköpostiviestikin oli tällä kertaa kannustava:

You exercised 7 times, a total of 4 hours 16 minutes
That is 213of your weekly target!
Imen nyt kaikki positiiviset ja kannustavat viestit itseeni, jotta tsemppi pysyy päällä!

Vaikutus painoon?
25 kiloa kevyempään olemukseen on matkaa. Viikko sitten viisari värähti -600 grammaa juhlimisesta huolimatta. Hyvä ja samalla huono tulos. Miinusmerkki luvun edessä on kuitenkin kannustava;)

Nyt on kaksi viikkoa takana ja tiistaista taitaa muodostua "puntariaamuni". Aamut ovat yleensä niin hektisiä, että on vaikea muistaa käydä ensimmäisenä puntarilla - ennen sitä silmät avaavaa kahvikuppia! No, tässä 2.viikon tulos: -2,2 kiloa! Yhteensä siis "huimat" 2.8kg;)!! JIHUUUUUU!!! (en tiedä, miksi ticker itsepäisesti näyttää 2.7kg?? never mind)

Mahtavaa;) Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!!


Tammikuun arvonnan voittaja selvillä!

Kiitos kaikille vuoden 2013 ensimmäiseen arvontaan osallistuneille sekä kaikille blogini uusille ja vanhoille lukijoille;)!

Tällä kertaa arpa suosi lentoemoa! Onnittelut voittajalle;)!!!

Lähitulevaisuudessa lentoemo pääsee liikkumaan Gwyneth Paltrown ja Shakiran jalanjäljissä: Tracy Anderson Method, Mat Workout -DVD:n tahtiin!

Lentoemo, ilmoitathan yhteystietosi mahdollisimman nopeasti minulle sähköpostiin: jatkuvaelamanlanka(at)gmail.com, jotta pääset pian nauttimaan palkinnostasi!

maanantai 21. tammikuuta 2013

Kuukausi soseessa

Tänään William täyttää neljä kuukautta! Vielä tänään ehdit ilmoittautua mukaan arvontaan, jossa voi voittaa liikuttavan palkinnon;) Lue lisää täältä
No, missä se ruoka viipyy???

Kiinteät soseet ovat nyt olleet osa päivärutiinejamme kuukauden päivät. Joulun aikaan oli taukoa vatsataudin vuoksi (vai olivatko rokotuksista aiheutuneita masupuruja), mutta sen jälkeen on jatkettu maistelua hyvällä menestyksellä. Pikku-ukon posket ovat ainakin selvästi pyöristyneet;)

Runsas pulauttelu, jonka vuoksi aloitimme kiinteät näin aikaisessa vaiheessa, on helpottanut huomattavasti! Ne kerrat, kun pulauttelua on ollut, ovat johtuneet siitä, että me vanhemmat olemme opetelleet arvioimaan ruoan lisäksi tarjottavia maitomääriä. Mutta tältä osin koen, että elämä on helpottunut huomattavasti!!

Syöttötuoliin Williamin pitää vielä vähän kasvaa, joten käytän syöttämisessä apuna sitteriä. Käytössämme on Baby Björnin Balance, jonka puoli-istuva, ylin asento, on syöttämiseen oivallinen. Kuvassa näkyvin konstein on ruokailu (ja sitteri) pysynyt siistinä: ruokalappu edessä ja harso selkäpuolella;) Tärkein syöttämisen elementti meillä  on vuolas ja innostunut kehuminen jokaisella lusikallisella, jolla varmistetaan vauvan huomion pysyminen syöttäjässä eivätkä ruoat ole pitkin poikin!

Itse pyrin välttämään sylissä syöttämistä kaikin mahdollisin keinoin; vauvan pää pyörii kuitenkin kuin hävittäjälentäjällä sitä mukaa mihin katse osuu ja lusikka osuu todennäköisemmin mihin tahansa muualle kuin suuhun;)


Uusia makuja

Olemme ottaneet uusia makuja ruokalistalle n. 1-2  kasviksen ja 1 makean viikkovauhdilla. Nyrkkisääntö kai on, että noin viikon verran maistellaan uutta makua ja sitten uutta kehiin. Näin voidaan helpommin havaita esimerkiksi mahdolliset allergiat. Tämä tietysti "lapsen tahtisesti", jokainen lapsi on omanlaisensa. Toistaiseksi mitään iho-oireita tai masupuruja ei ole tullut vastaan.

Aloitimme parilla soselusikallisella aamupäivisin, parin viikon päästä syötimme kiinteitä jo aamuin illoin. Nyt maitoa taas tankataan öisin, joten olen miettinyt ottavani kolmannen ruokailun päivärutiiniin. Tosin, vauvan yötankkaus voi liittyä myös kehitysvaiheeseen, kyse ei siis välttämättä ole nälästä..

Tähän saakka on maisteltu bataattia (ehdoton suosikki!), perunaa, porkkanaa, maissia, kukka- ja parsakaalia. Onnistuin tekemään perunasoseesta liisteriä (!!!!), joten sitä maisteltiin ehkä 2 lusikallista, enkä enää tarjonnut sitä pojalle kun itseä ällötti ja otti päähän koko peruna. Seuraavalla kerralla en käytä perunaan sauvasekoitinta vaan muussaan kärsivällisesti haarukalla tai jollain muulla vempeleellä;) Makeista olemme kokeilleet banaania, päärynää, luumu-päärynää ja mangososetta. Makeat soseet olen ostanut banaania lukuunottamatta kaupan hyllyltä eivätkä ne ole olleet mitään erityisiä hittejä. Luulen, että vika ei ole niinkään maussa vaan niiden rakenteessa. Kaupan valikoimien soseet nelikuisille ovat  paljon "löysempiä" kuin millaisena syötän itsetehdyt lapselle. Tuntuu, että ne vain valuvat toisesta suupielestä ulos, kun taas vähän kiinteämmät soseet maiskutellaan ja syödään meillä hienosti, mums mums.

Kasvissoseen perusohjeen löydät aiemman postaukseni lopusta täältä. Vauvaikäisen ruokavaliosta lisää tietoa esim. MLL Vanhempainnetin sivuilta. Vanhemmat saavat hyvät ohjeet neuvolasta yleensä 4-5kk käynneillä, riippuen, miten kiinteiden aloituksesta on siellä keskusteltu (siis esim. jos äiti täysimettää, niin neuvolatäti ei tyrkytä välttämättä siinä vaiheessa mitään soseinfoja).

On the go! Soseet maistuvat myös reissussa! Tässä kuvassa on taltioitu ruokahetkemme salini kahviossa, jonne karkasin vanhempi-lapsijumpasta pari minuuttia ennen tunnin päättymistä syöttämään poitsua.

Hyvin meni jumppa ja sen jälkeinen ruokailu turvakaukalossa, vaikka en ruokalappua muistanutkaan ottaa kotoa mukaan;)

Tärkein kaikista on kuitenkin maito. Omasta pullosta. Uninen, mutta päättäväinen ja omistava ote <3 p="p">

PS. Strategiset mitat ynnä muuta 4kk-asiaa tulee enemmän kuun lopulla neuvolakäynnin jälkeen.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Ajatus perjantaille

Vuosia sitten yksi silloisen työnantajani johtajista korosti sitä, että lisäresurssit eivät voi aina olla vastaus kaikkiin ongelmiin. Hän sanoi, että tekemällä niin, kuin olemme aina tehneet, tulemme saamaan myös aina saman lopputuloksen! Tarvittiin siis muutosta toimintatavoissa, jotta voitaisiin saavuttaa jotain, mihin emme olleet koskaan aiemmin pystyneet!

Työelämässä muutosketteryys, muutoshallinta ja muutosjohtaminen ovat olleet jo vuosia osa päivittäistä puhetta. Ihmisiltä odotetaan kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin salamannopeasti ja muuttua niiden vaatimalla tavalla. Aina tämä ei tietenkään ole mahdollista. Matka muutoksen vastustajasta sen puolesta puhujaksi voi olla pitkä tai lyhyt, riippuen omasta tilanteesta. Noissa hetkissä myös työ- ja henkilökohtainen minä sekoittuvat, sillä jos esimerkiksi kotiasiat painavat mieltä niin ehkäpä työnantajan tehostamisohjelman toteuttamiseen ei riitä juuri sillä hetkellä paukkuja. Me ihmiset toki myös reagoimme stressitilanteisiin (esim. muutos) eri tavoin; toinen hautautuu työhön, toinen lamaantuu, ja niin edelleen.

Olen monesti miettinyt tuon johtajan sanoja liittyen omaan elämän- ja erityisesti painonhallintaani.

Se, että tunnistaa elämässään kipupisteen, asian, joka kaipaa muutosta ei riitä. On myös tunnustettava itselleen, että muuttaakseen asianlaidan on tehtävä asioita jatkossa toisin. Sen jälkeen pitää miettiä vaakakupissa kuinka paljon muutosta haluaa - onko oikeasti valmis tekemään, ja pitämään kiinni, tarvittavat muutokset? Näin esimerkkinä: jokainen tupakoitsija varmasti tietää tupakoinnin haitallisista terveysvaikutuksista. Silti he valitsevat tupakoinnin lopettamisen sijaan. Monet meistä alisuorittavat näissä tilateissa: "turha yrittääkään, ei se kuitenkaan onnistu". Eli emme edes yritä ja anna itsellemme onnistumisen mahdollisuutta. Mitä, jos onnistuisinkin?! Millainen elämäni on, kun olen saavuttanut tavoitteeni (tehnyt muutoksen)? Jotta tavoite ei tunnu liian massiiviselta se kannattaakin jakaa välitavoitteisiin! Esimerkiksi tupakoinnin vähentäminen xkpl/päivä tai painonpudotusprojektin jakaminen 5 kilon välitavoitteisiin. Jos tavoite on harkittu ja realistinen, ei suureltakaan tuntuva muutos pelota niin paljoa ja voi aidosti uskoa omiin mahdollisuuksiin ja onnistumiseen! Hanat auki vaan!

Tällä viikolla olen onnistunut hyvin pitämään kiinni ruokasuunnitelmastani sekä liikkunut kiitettävästi! Petrattavaa riittää ruoka-aikojen kiinni pitämisessä ja ruokaostosten etukäteissuunnittelussa!

Miten sinun viikkosi on sujunut?

Hyvää perjantaita ja ihanaa viikonloppua sinulle!

torstai 17. tammikuuta 2013

Kun vauva nukkuu...

... niin mitä äiti tekee? No tarttuu puikkoihin, pitkästä aikaa;)

Viime viikolla eräänä yönä nimittäin tapahtui ihme! Kolmen piiitkältä tuntuneen viikon jälkeen vauva nukkui klo 22-07.15 yhdellä vartin huutokohtauksella(??) & syömisellä!!! Hip hip hurraa!

Mitään suurta tai kunnianhimoista en lähtenyt toteuttamaan, vaan tarkoitus olisi saada aikaiseksi simppeli ainaoikein neulottava vauvan kypärämyssy (ohje Novita):

Kuva ipadillä pikaisesti räpsäisty, pahoittelut heikosta laadusta. Kuvassa toisen puikon päässä näkyvä sininen möhkäle on muuten hajamielisen neulojan paras kaveri: kerroslaskuri;) Yleensä pidän kirjaa kerroksista esim. kuvioneuleita tehdessäni tukkimiehen kirjanpidolla jonkun paperin kulmassa, mutta tämä työn mukana seuraava mötikkä on kyllä kätevä! Vauvan kanssa työ kun monesti keskeytyy ja pitää muistella missä on oikein menossa...

Tämä kypärämyssy oli ainaoikein-neuletta ja valmistui melkein yhdessä illassa. Vaikka kyseessä ei ehkä maailman kunnianhimoisin neule ollutkaan, ei myssyn viimeistelyohje Novitan mallin (linkki yllä) mukaan mennyt väsyneeseen kaaliini sitten millään! Syysmamma-ryhmästäni (syksyllä 2012 vauvan saaneiden suljettu FB-ryhmä) löytyi apu tähänkin pulmaan ja minut ohjattiin oitis selkeiden ohjeiden äärelle>>

Nyt myssy on vihdoin valmis ja katsotaan mitä juniori siitä tykkää;)!

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Mammajumppaneitsyys menetetty

Liityimme toissailtana mieheni kanssa molemmat läheisen Fressi liikunta- ja hyvinvointikeskuksen jäseniksi! Olen ollut pari vuotta sitten kantiksena samalla salilla mutta mieheni ei ole koskaan ollut jäsen millään salilla - vaikka hän meistä se urheilija on;)! Hän on tähän saakka aina hyödyntänyt työpaikkansa salia, mutta nyt kun väliaikaiskotimme lähellä (5 min kävely) on hyvä sali, niin hänkin päätti liittyä jotta voi joustavammin treenata esim. viikonloppuisin, jolloin ei työmaalle viitsi raahautua.

Nyt on sitten tämänkin mamman mammajumppaneitsyys menetetty! Viralliselta nimeltään tunti on "Vanhempi-lapsi jumppa", yhteinen jumppahetki, jossa molemmat voivat yhdessä kokea liikunnan iloa.
kuva: Fressi.fi
En oikein tiennyt mitä odottaa.. Ajattelin, että lapsen kanssa puuhastellaan jotain.. Kuinka väärässä olinkaan;)

Koko tunnin mammat (juu, ei yhtään miestä tunnilla!) rehkivät eri lihasryhmien kanssa joko jumppapallolla, matolla, painona kehon oma paino, vauva, jumppapallo tai käsipainot. HUH! Rapakunto alert!! Naama punaisena huhkin menemään, mutta kivaa oli! En ole koskaan tehnyt jumppapallolla mitään (paitsi loppuraskaudessa istuskellut sen päällä) ja tuli huomattua että rapakuntoiselle jumppapallo on aika armoton kaveri;)! Erityisen ihmeissäni olen reisilihasten (hyväkuntoisenakin olen aina saanut reiteni jumiin esim. pumpissa) huonosta kunnosta? Kannattelenhan minä tätä elopainoa päivittäin hyvällä menestyksellä ja käyn lenkeillä.. No, tästä vain ylöspäin!

Täytyy sanoa, että tuo jumppa oli kyllä varsinainen hyvän mielen tunti! Siellä oli mukana n. 0-3 -vuotiaita lapsia (toim.huom. suurin osa poikia! taisi olla vain yksi tyttö?!) äiteineen. Äidit jumppasivat ja lapset touhusivat lelujensa parissa. Kaikki sujui todella hienosti ja rennosti; jokainen teki asioita omaan tahtiinsa, yksi imetti välillä ja jatkoi sitten jumppaa... Yksi osatekijä varmasti on myös se, että äiti voi "hyvällä omallatunnolla" olla pienenkin lapsen kanssa jumpassa eikä tarvitse stressata miten lapsi pärjää & jakselee.

Rikkonaisesta edellisyöstä huolimatta William jaksoi lähes koko tunnin mainiosti pyyhkeen päällä vieressäni köllötellen, mamman liikkeitä ihmetellen ja musiikkia kuunnellen. Pari minuuttia ennen loppuvenyttelyjä pikkumiehen pinna sitten katkesi (huuto alkoi kuulua musiikin yli;) ja lähdimme tunnilta salin kahvioon nauttimaan päivän ensimmäistä soseateriaa. Hyvä päätös, win-win kaikille!

Unohtunut painotickerin päivitys
Viime viikonlopun fiestasta, josta käytännössä tuli kolmepäiväinen, huolimatta painokehitys on onneksi sentään miinuksella - pelkäsin jo plus-merkkistä tulosta! Tuloksella ei voi missään nimessä kehua, vain -600g!! Näin paljon ylipainoa omaavalla painon pitäisi alussa tippua hieman kannustavammin (=suuremmilla luvuilla)!
Päivitetty tickerkään ei juurikaan kannusta, sillä se ei näköjään huomioi 600g painonpudotustani mitenkään;( No, seuraavalla kerralla sitten saadaan sitäkin kaunisteltua?!




Ruokavaliosta

Terveellisemmän ruokavalion noudattaminen ei ole temppu eikä mikään... Ainakaan, jos tyytyy 80% ajasta ja vähän vähempään prosenttilukuun tulosten osalta;)

Jo heti ensimmäisen viikon lopulla tuli vastaan tänka på; juhlat, joihin halusin ehdottomasti osallistua. Nyt näyttivät tähtien asennotkin olevan kohdallaan osallistumiseni puolesta, toisin kuin joulukuussa, jolloin sivu suun meni kolmet pikkujoulut ja omat synttärini joko oman tai perheen sairastelun vuoksi! Pitkin viikkoa puntaroin asiaa kantilta jos toiselta: olen nyt aloittanut onnistuneesti "uuden elämäni" ja toisaalta tämä oli ainutlaatuinen tilaisuus ja tukijoukotkin olivat asian puolesta (kukaan ei sairaana, tmvst show stopperia)... Niinpä päädyin siihen, että luovuin tiukkislinjastani perjantai-illaksi ja nautin jokusen (ei lasketa!) siiderin ja ihanaa intialaista ruokaa hyvässä seurassa. Onnistunut ilta venyi pitkälle aamuun, joten tämä kaikki tietenkin kostautui hieman lauantaina ja vähän sunnuntainakin mussuttelun muodossa, mutta silloin sentään suoriuduin esikoisen kanssa luistelemaan, joten siitä papukaijamerkki!

Täten myönnän siis lipsuneen terveellisistä teeseistäni jo alkumetreillä! Nyt minulla on siis 50 viikkoa aikaa korjata tilannetta! Onko koko yritykseni enää millään muotoa vakavasti otettava?!?

Luotan siihen, että vaikka nämä juhlat nyt tulivat huonoon ajankohtaan "uuden elämäni" suhteen, tulee vastaavia tilanteita elämässä vastaan jatkossakin. Tuskin muutun nunnaksi ja eristäydyn luostariin tulevaisuudessakaan, joten opetus tässä kai onkin se, miten tuolta juhlahumusta nousee taas takaisin arkeen.

Tässä yksikertaisuudessaan ja lyhykäisyydessään noudattamani perusperiaatteet ruoan suhteen, joita tästä eteenpäin noudatan tietenkin 100%:sti;)

Muutokset ruokavaliossa

1. Epäterveelliset herkut ja ruoat täysin pannaan ensimmäisiksi kahdeksi viikoksi (ensimmäisen viikon juhlien vuoksi pamahti viikko lisää!). Sen jälkeen yhtenä päivänä pieni herkuttelu sallittu kohtuudella. (Mikäli painossa ei ole tapahtunut muutoksia ensimmäisten kahden viikon aikana=> lisäviikko)

2. Leivän mussuttamiselle stop! Vauvan kanssa ollessani ateriat jäävät helposti väliin ja syön leipää sitten kun nälkä "yllättää". Voisinkin syödä leipää mielettömiä määriä...! Nyt, jos mahdollista, yritän elää ilman leipää ensimmäiset kaksi viikkoa. Terveellinen näkkileipä sallittu. Myös ruokailun säännöllisyyteen on panostettava, turhan usein huomaan myöhään iltapäivällä, etten ole syönyt aamiaisen jälkeen mitään.

3. Perusperiaatteet: monipuolisesti kasviksia, hedelmiä ja erilaisia proteiininlähteitä (kala, kana, kananmuna, raejuusto, maitorahka). Pastaa tai riisiä kohtuudella, täysjyvää sen terveellisyyden vuoksi.

4. En kiellä itseltäni minkään raaka-aineen tai ruoka-aineryhmän syömistä. Tiedämmehän me jo entuudestaan, että sitä, mitä kieltää itseltään tekee koko ajan mieli: "en syö karkkia. en syö karkkia. en syö karkkia..." muuttuu pian mielessä "karkkia, karkkia, karkkia"-mantraksi!

En varsinaisesti punnitse tai mittaa ruoka-aineita. Pyrin maltillisuuteen annoskoon kanssa ja noudattamaan suomalaista lautasmallia. Kun olen totutellut elämään ilman sokeria ja leipää, seuraan painon kehittymistä ja muokkaan sitten ruokavaliota sekä mietin punnitsemista ja mittaamista.
Tästä päivästä alkaen olen myös alkanut täyttää ruokapäiväkirjaa, jotta saan hieman säännöllisyyttä ruokailuuni enkä huomaamattani mussuttele turhanpäiväisyyksiä!

Olen itseasiassa harkinnut näiden kahden "sisäänajoviikon" jälkeen kokeilevani Jutan Superdieettiä "GoFatGo-ruokavaliota naisille, jotka haluavat polttaa läskiä"! Osittain nämä ajatukset kumpuavat viime viikonlopun aiheuttamasta laihdutusmorkkiksesta, mutta toisaalta järkisyy olisi se, etten imetä enää mutta olen vauvan kanssa kotona, joten minun on käytännössä helppo toteuttaa tällaista ruokavaliota. Töihin palattuani on omien eväiden kanssa puuhastelu haastavampaa, nyt tähän kokeiluun olisi oivallinen ajankohta!

tiistai 15. tammikuuta 2013

Kuntoplussan liikuntahaaste

Alkavatko uuden vuoden lupaukset jo rakoilla? Haastan sinut mukaan Kuntoplus.fi -sivuilta bongaamaani haasteeseen:

Juokse ja hiihdä kalorit kulumaan!
Uusi vuosi - uudet haasteet!

Pidä lupaavasti uudesta vuodesta alkanut kuntoiluinnostus korkealla haastamalla itsesi ja ystäväsi kuluttamaan kaloreita juoksemalla tai hiihtämällä! Kirjaa juoksemalla ja kävelemällä kuluttamasi kalorit HAASTEESEEN ja haasta ystäväsi ja tuttavasi mukaan haasteeseen!

KUNTO PLUSsan juoksu- ja hiihtohaaste on voimassa tammikuun 15. päivästä ja helmikuun loppuun. Haasteeseen voi liittyä helmikuun 3. päivään saakka.

Lue, miten voit ottaa haasteen vastaan:
http://kuntoplus.fi/liikuntasuunnitelma/juokse-ja-hiihda-kalorit-kulumaan

maanantai 14. tammikuuta 2013

Turhake-ko?

Vähän niinkuin toisen vanha "romu" voi olla toiselle aarre, on myös vauvatarvikkeissa toisen turhake toiselle täysin korvaamaton apu!

Hommasin joku aika sitten tällaisen käsienlämmittäjän (muffi?) vaunuihin. Ajattelin, että se voisi olla kätevä, erityisesti siinä vaiheessa, kun lapselle pitää nostaa jatkuvasti jotain vaunuihin, korjata hattua, hanskoja, jne.

Netistä löysinkin tällaisen Ozbabyltä  (29€) ja parissa päivässä tilauksesta se saapuikin postissa. (tässä linkki Hartanin vastaavaan, tätä itse ostamaani ei heidän valikoimissaan enää ollut) Täytyy myöntää, etten itsekään ollut varma, tuleeko tuolle käsienlämmittäjälle oikeasti käyttöä, mutta jostain syystä ajattelin sen olevan hyvä juttu.

Lenkillä toisella kädellä otettu tärähtänyt kuva.... Eli käsienlämmittäjä kiinnitetään simppelisti neppareilla sivuilta ja keskeltä vaunujen tangon ympärille kiinni. Päältä tämä malli on kosteutta hylkivää materiaalia ja sisältä ihanan lämmintä fleeceä. Testasin kyseistä lämmitintä viime viikolla mm. -7C pakkasessa, kovan viiman kanssa ja jo lenkin alussa piti ottaa hanskat pois! Eli meinas tulla hiki... Olenkin nyt tehnyt lenkit ilman hanskoja tuon systeemin kanssa ja hyvin toimii!

Muhville on myös pari muutakin käyttömahdollisuutta. Olen käytänyt sitä pehmikkeenä ja lämmikkeenä simppeleiden matkarattaidemme pohjalla, sen lisäksi se on toiminut reissun päällä myös hoitoalustana sekä peittona. Nimim. arkea helpottavia asioita arvostava mutsi.

Voisin toki jatkossa elää ilman tätä käsienlämmittäjää, mutta jonkin asteisia vieroitusoireita varmaan tulisi, sillä se on ollut lähes päivittäisessä käytössä jo jonkun aikaa....

Ensimmäisen viikon saldoa

Ensimmäinen viikko sujui oikeastaan odotettua mukavammin. Perhe palasi arkeen maanantaina pitkän loman jälkeen ja vauvan kanssakin päivärytmi alkoi jo alkuviikosta muotoutua luontevasti.

Nyt heti kättelyssä muistutan kaikkia arvonnasta! Sinulla on aikaa osallistua 21.1.2013 saakka!! Lue lisää>>

Normipäivä
Aamulla 7 jälkeen herätys, esikoiselle aamupala, esikoisen herätys, vauvan syöttäminen, oma aamukahvi (jos ehtii;), esikoisen patistaminen pukemaan, vauvan ja itsen pukeminen, auton kaivaminen kinoksesta, esikoinen eskariin. Mikäli eskarireissulta palatessamme näyttää siltä, että vauva jatkaa uniaan, siirrän vain poitsun autosta vaunuihin ja lähden samantien lenkille. Jos ei, niin sitten tulemme kotiin, syömme soseita ja juomme maitoa ja seurustelemme siihen saakka kunnes uni alkaa kutsua uudelleen. Siinä vaiheessa on sitten se toinen lenkille lähdön mahdollisuus;)

Iltapäivällä 14.30 maissa pakkaudumme taas autoon ja lähdemme hakemaan esikoista eskarista. Viikon mittaan eri päiville mahtuu erilaista touhua, mutta ennen eskaria voimme vielä ehtiä mammatreffeille, hoidella yleisiä asioita tai käydä kaupassa. Tällaista tämä äitiys"loma" on;)

Ensimmäisen viikon liikuntasaldo:

Hyvillä mielin olin liikkeellä ja vaikka aina ei olisi niin huvittanutkaan, oli lenkin jälkeen hyvä fiilis! Pakkasta, lunta ja viimaa viime viikolla riitti, mutta niistä selvittiin;) Yläselkä on vähän jumissa vaunujen kanssa lumisilla teillä lykkimisestä (pitää muistaa lukita etupyörät jatkossa, ehkä se auttaa?) ja jalkapohjiin sattuu! Siis sinne "holvikaareen", vai mikä se nyt on.. Luulen, että jalkani on painonnousun ja raskauden ansiosta taas painunut kaaren osalta alaspäin (huom! erittäin epätieteellistä tekstiä nyt..;). Tänään laitoinkin Icebugeihin Footbalancen pohjalliset, toivottavasti ne auttaisivat pian!!

Tulevien viikkojen liikuntaresepti
Pari ensimmäistä viikkoa totuttelen pistämään itseni liikkeelle. Sitten alan noudattelemaan tarkemmin toissakeväänä Teskun kuntotestin perusteella saamaani liikuntareseptiä. Kuntotestin tulosten perusteella määriteltiin myös minulle sopivat, kuntoa kohottavat, sykerajat. Vaikka aikaa on kulunutkin, näyttäisi tämä liikuntaresepti ihan toimivalta!

Viikkoon tulisi mahduttaa 5-6 liikuntakertaa. Ne jakautuvat aerobista peruskestävyyttä, vauhtikestävyyttä ja maksimikestävyyttä kehittäviin harjoitteisiin. Avataanpa tätä vähän...

Aerobinen peruskestävyys 
- aerobinen kynnys l. peruskunto, ihmisen elimistön kyky työskennellä puhtaasti aerobisella (=hapellisella) tasolla, ts. tehdä työtä väsymättä.
- Hyvin kevyet liikuntasuoritukset, kesto 45-60 min., 3-4 krt/vko, joista yksi yli 2h
- Tämä liikuntataso rakentaa, huoltaa ja tasapainottaa elimistöä sekä poistaa väsymystä. Näihin harjoituksiin on hyvä liittää venyttelyt.
- Liikuntamuodot: kävely, sauvakävely, hölkkä, juoksu, sunnistus, uinti, vesijuoksu, pyöräily, hiihto, soutu, melonta, retkeily, vaellus, yms.
=> Minun ohjelmani: vaunukävelylenkkejä n. 3 krt/vkossa.

Aerobinen vauhtikestävyys
- anaerobinen kynnys (="maratonkunto") eli PPPP raja kertoo elimistömme kyvystä vastustaa väsymystä. Harjoituksen vaikutuksesta elimistömme oppii eliminoimaan syntyvää maitohappoa.
- Rennot ja reippaat liikuntasuoritukset. Kesto 30-45 min, määrä 1-2 /vko.
- Harjoitus on aina kuormittava. Näihin harjoituksiin voidaan liittää kaikki lihaskuntoharjoitukset 1-2xvko.
- Liikuntamuodot: sauvakävely/-rinne, hölkkä, juoksu, suunnistus, pyöräily, hiihto, luistelu, soutu, soutuspinning, kuntopiiri, aerobic, ym. jumppatuokiot sekä monet pallopelit.
=> Minun ohjelmani: kotijumppa/luistelu/hölkkä (kunhan paino tippuu ja kunto paranee) 1-2/vkossa.

Aerobinen maksimikestävyys
- maksimaalinen hapenottokyky kertoo ihmisen sydämen, hengityksen- ja verenkiertoelimistön maksimaalisesta toimintakyvystä.
- Lujat ja kilpailunomaiset liikuntasuoritukset 15-20 min. Määrä 1/2-4 vkossa.
- Liikuntamuodot:  sauvarinne, hölkkä, juoksu, suunnistus, pyöräily, spinning, hiihto, luistelu, soutuspining, aerobic, ym. jumppatuokiot sekä useat pallopelit.
=> Minun ohjelmani: juoksu 1/kk.

Huomenna sitten painotickerin päivitys ja ruoka-asiaa...

perjantai 11. tammikuuta 2013

Oppia ja ideoita valokuvaukseen

Varsinaisen kipinän valokuvaamiseen sain luettuani Mera Kohin Vauvasi kuvassa -kirjan viime keväänä. Kirjoitinkin siitä viime kesänä, voit lukea lisää täältä>>

Tuon kirjan luettuani olen hingunnut digijärkkäriä, sillä nyt jos koskaan sitä tarvitsen: vauva-ajan ainutlaatuisuus, vauvan piirteet ja ilmeet, kasvu ja kehitys, tuo kaikki tapahtuu juuri NYT.

Loppuvuodesta sain kuin sainkin syntymäpäivälahjaksi toivomani digijärjestelmäkameran, Canon 600D:n. Uudempi malli on jo markkinoilla, mutta kotiäidin blogia ja perheemme valokuva-albumia varten tuolla 600D:llä saa erinomaisia kuvia!

kuva: canon.fi
Kamerani hankittiin Rajalasta ja pakettiin kuului ilmainen perehdytyskurssi kameran toimintoihin: "Onnistu uudella digijärjestelmäkameralla – oikeat säädöt henkilö- ja tilannekuviin kotona, luonnossa ja matkoilla."

Mahtavaa, juuri tätä kaipasinkin!

Kurssin antia
kuva: docendo.fi
Sen lisäksi, että valokuvauskurssi oli hetken hengähdystauko aikuisten seurassa kodin ulkopuolella, se oli myös todella hyödyllinen! Minulla kun ei valokuvaamiseen liittyvä terminologia ollut hallussa (onko vieläkään) puhumattakaan uuden kameran kaikista hienouksista;)

Kouluttajana toimi valokuvaaja ja Kamera-lehden päätoimittaja Pekka Punkari, joka oli todella miellyttävä ja selkeä opettaja! Hän havainnollisti kunkin aihealueen esimerkkien avulla, jotka jäivät taatusti paremmin mieleen kuin teoriamonisteet;)

Parin tunnin aikana käytiin läpi kameran perusasetukset (mm. resoluutio, pakkaus, tallennus, herkkyys, valkotasapaino), tarkennuspisteen valinta, oikea valotus (ISO, aukko, aika), mittaustapa, erilaisia luovia kuvausohjelmia, kuvien suojaus sekä osallistujien täsmäkysymyksiä. Kukin kokeili läpi käytäviä asetuksia ja toimintoja omalla kamerallaan.

Tein kamerani käyttöoppaan lopussa oleville muistiinpanosivuille jonkun verran muistiinpanoja, mutta ostin tilaisuuden aikana myös Pekan kirjan: Digijärkkärikoulu 1 - Onnistu uudella kameralla, 2011, Docendo (kuva yllä). Koulutuksessa käytetyt esimerkit olivat tuosta kirjasta, joten ajattelin että asiat muistuvat paremmin mieleen sitten kotonakin. (Kotiin päästyäni iloinen yllätys oli, että koulutukseen osallistujat saivat kirjan 20€ hintaan kun esimerkiksi Docendolla sama opus maksaa 37€.)

Pienelläkin pääsee alkuun
kuva: objektiiviinfo.fi
Lahjapaketissani mukana ollut valovoimainen 50mm/1.8f objektiivi sai kouluttajalta kehuja. Hinta-laatusuhde on siinä objektiivissa nimittäin kohdallaan, se maksaa uutena n. 100€! Kaikki aihepiiriin vähänkään vihkiytyneet tietävät, että objektiiveihin saa uppoamaan rahaa...

Tämän objektiivin pointti on siinä, että sillä saa mainioita henkilökuvia. Se on pieni kooltaan (kulkee aina mukana) ja edullinen, mutta valovoimainen, jolloin se vaatii vähemmän valoa ja tuottaa syvän, pehmeäksi sumentuneen taustan. Tämä nimenomainen objektiivi oli toivelistallani, sillä se on ideaali vauvaa läheltä kuvattaessa;)

Tiesitkö, että... (osa niksi-Pirkka -osastoa)
- muistikortin nopeuden tulee olla vähintään 6, jotta voit tallentaa hyvää HD-kuvaa (muuten pätkii).
- mikäli muistikorttisi "menee jumiin" voit palauttaa tiedot Transcentin recoverx-ohjelmalla. Lue lisää>>
- jo pienelläkin pakkasella kannattaa kamera suojata kuljetuksenkin aikana. Laita se hedelmäosaston läpinäkyvään muovipussiin ja sitten vasta laukkuusi. Näin pakkasesta lämpimään siirryttäessä kameraan ei pääse kertymään kosteutta.
- samaisesta hedelmäpussista saat myös kätevän sadesuojan repäisemällä linssin kohdalle reiän;) heh heh..
- kuten muidenkin elektronisten laitteiden kanssa, odota 0.5-1h tultuasi pakkasesta lämpimään ennenkuin alat käyttää kameraasi uudelleen.
- kameran näyttöön kannattaa lisätä muovikalvo (samanlainen kuin esim. puhelimissa).
- UV-protektorin avulla voi pitää helposti ja kätevästi etulinssin puhtaana.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Läpi tuulen ja tuiskun...

Sisäänajovaihe
Ensimmäiset kaksi viikkoa on terveellisemmän elämäntavan sisäänajoa. Pannassa ovat karkit, sipsit, limsat ja muut herkut, leipä (paitsi näkkäri) ja alkoholi (en imetä enää). Pyrin myös kohtuuteen pastan, riisin ja perunan kanssa. Perunaa en juurikaan ranskalaisia ja perunamuussia lukuunottamatta syö, sitä kun oli lapsuudenkodissani joka ruoan kanssa, joten loppuelämäkseni on yliannostus taattu;) Ruokavalioni kaipaa myös lisää kasviksia, hedelmiä ja marjoja sekä proteiineja. Vanhasta kokemuksesta tiedän, että jo parin päivän jälkeen sokerinhimo ja mieliteot helpottavat, kahden viikon jälkeen keho ja mieli on jo tottunut uuteen tyyliin!

Aloitan säännöllisen liikunnan maltillisesti, lyhyin vaunukävelylenkein. Uskon, että yksi pahimpia virheitä, mitä liikuntaa (uudelleen) aloitteleva voi tehdä on tehdä liian rankkoja harjoituksia alussa. Siihen olen itsekin vuosien varrella sortunut, useammin kuin kerran. Sillä tavalla saa vain itsensä kipeäksi ja motivaation lopahtamaan alkuunsa. Nyt yritän siis malttaa mieleni ja aloittaa rauhallisesti, enkä kuvittelekaan, että samantien juoksen 10km huippuajalla;)

Kokeiluja ja joustoa
Oma osansa paletissa on myös sopivien rutiinien kehittely vauvan ja muun perheen kanssa, jotta lenkit tai kotijumppa istuvat luontevasti elämäämme. Välillä tuntuu, että vauvan kanssa jokainen päivä on erilainen, joten nyt kokeillaan mikä toimii meillä ja mikä käytännössä ei. Ravintoon liittyen pelkkä ruoka-aineisiin tuijottaminen ei riitä. Itselleni yksi suurimmista haasteista vauva-arjessa on ruoka-aikojen säännöllisyys ja se, että yleensäkin syön kunnon ruokaa! Tähän mennessä olen saanut itseni kiinni liian monena päivänä siitä, että olen vain juonut kahvia ja mutustellut leipää;(

Kasarihitit soi ja räntää tuiskutti
Eilispäivän saavutuksiin voi laskea herkuista erossa pysymisen sekä keliolosuhteiden uhmaamisen;) Naapurin rouva totesi rappukäytävässä törmätessämme, että onneksi oli vaunut niin hän oli pysynyt pystyssä liukkailla teillä! Lenkille lähtiessäni pistinkin Icebugit jalkaan eikä ollut koko matkalla mitään ongelmaa, ei edes läheltä piti -tilannetta;) Suosittelen lämpimästi! Nollakeli, tuuli ja räntäsade vauhdittivat askelta kasarihittien lisäksi;)

Koska olen innokas erilaisten gadgettien kanssa puuhastelija otin tietysti mukaan myös sykemittarini. Homma toimi hyvin siihen saakka kunnes pääsin kotiin ja yritin muistella, miten kaikki taas toimikaan... Tämän päivän lenkki näkyi aluksi avoimena harjoituksena mittarissa, mutta logitietoja en saanut ulos lainkaan;( on sellainen "urheilulaboratorio ranteessa" että pitänee mennä perehdytyskurssille muistaakseen miten se toimii... Tyhjensin nyt vanhat harjoitukset logitiedoista ja elän toivossa, että sykemittari oli jotenkin sekaisin vuodenvaihteesta tai jotain.. Mikäli huominen harjoitus ei näy logissa niin soitan Suunnolle suoraan, sillä heidän nettisivuiltaan enkä googlettamalla ainakaan löytänyt ratkaisua ongelmaan;(

tiistai 8. tammikuuta 2013

Matka alkaa

Nyt on saavutettu pohjakosketus ja tästä alkaa matkani kohti tavoitepainoani, joka on 25 kiloa kevyempi kuin nykyinen olemukseni. Ensimmäinen päivä sujui oikein mallikkaasti; kaapit on nyt lastattu vihanneksilla ja hedelmillä;) ... ja rahkalla,)!

En tule julkaisemaan tilannetta valaisevia bikinikuvia, tai mitään muitakaan kokovartalokuvia. Niistä kehitys olisi toki helposti nähtävissä. Bikinikuvien sijaan julkaisen raakaa dataa: senttimetrejä, kilogrammoja, treeniohjelmaa ja sen toteutumisen seurantaa!

En ole tällä hetkellä minkään salin jäsen enkä toistaiseksi ole suunnitellut käyttäväni PT-palveluja. Tämä saattaa tietenkin muuttua matkan varrella, mutta alustavasti tällä ajatuksella mennään. Kerron suunnittelemastani harjoitusohjelmasta ja ruokavalioon liittyvistä viilauksista eri postauksessa.

Näin alkuun ajattelin listata ja kertoa käyttämistäni työkaluista ja apuvälineistä, jotka itse olen havainnut hyviksi motivaattoreiksi ja apureiksi.

Olisi kiva kuulla, mitä sinä hyödynnät harjoittelussasi tai painonpudotuksessasi? Jos tiedossasi on esimerkiksi sivusto, jolla on huippuhyvää tietoa, olisi mahtavaa, jos kertoisit siitä kommenttikentässä!

Ilmaisia
Harjoittelun seurantaan käy mainiosti esimerkiksi ilmainen HeiaHeia - sivusto. Sinne voi luoda nopeasti oman tilin tai käyttää kirjautumiseen Facebook-profiiliaan.

HeiaHeia:ssa saa helposti visualisoitua harjoittelunsa; määrät, lajit, jne. Tämä on erityisen tärkeää siinä vaiheessa, jos/kun motivaatioon tulee notkahdus. Se että näkee miten paljon on jo tehnyt tavoitteensa eteen auttaa jatkamaan projektia eteenpäin! Sen lisäksi HeiaHeia:ssa voi kuulua erilaisiin ryhmiin sekä kommentoida ja kannustaa ystäviä heidän harjoittelussaan.

Erilaisia harjoitteluohjelmia löytyy netistä kun vain jaksaa vähän googletella ja käydä niitä läpi. Itse olen löytänyt hyvää tietoa ja erityisesti juoksuohjelmia mm. KuntoPlus-lehden sivuilta. Tässä esimerkki: 5 km juoksuohjelma .

Ticker;) Hakusanoilla weight loss ticker löytyy lukemattomia sivustoja netissä, joilla tickerin tekeminen on helppoa ja ilmaista. Itse olen käyttänyt tickerfactory.comin tickereitä vaikka ne eivät ehkä hienoimpia olekaan, mutta tickerin luominen ja päivittäminen matkan varrella on helppoa. Niin, miksi ticker? Ticker on yksi vaihtoehto seurannan ja edistymisen visualisointiin jota voi käyttää esimerkiksi blogissa tai fb:ssä.

Jatkossa päivitän tämän tickerin kerran viikossa tiistaisin ja se tulee komeilemaan "superdieetti" -tunnisteella varustettujen postausten lopussa.

Maksullisia tai vaatii jotain hankintoja
Itselläni on käytössä Suunnon sykemittari t6d running pack. Juoksuharrastajalle tarkoitettuun pakettiin kuuluu sykemittarin lisäksi myös footpod, jolla mitataan matkaa. Suunnon sykemittareiden käyttäjät voivat siirtää mittaristaan kaikki harjoittelutiedot netissä pyörivään Movescountiin.

Itseäni sykemittarin kanssa harjoittelu kiinnostaa, sillä teen helposti (no, tunnustettakoon, että myös mittarin kanssa) liian kovalla teholla treeniä. Sykemittarilla saamani tiedon avulla voin helposti seurata ja varmistaa, että harjoitteluni sisältää niin peruskuntoa kohottavaa kuin kestävyyttäkin kehittävää harjoittelua (näistä lisää myöhemmin).

Treenimusiikki on yksin puurtajalle tärkeä elementti, ainakin minä olen huomannut sen parantavan mieltä ja harjoitusta;) Tänä päivänä jokaisella on esim. puhelin tai iPod, johon voi ladata lempimusiikkiaan ja treenimusaa.

Hurahduttuani juoksemiseen löysin www.motiontraxx.com -sivuston, jolta voi ladata ilmaiseksi erilaisia juoksuohjelmia (mm. pituus, tempo, matka vaihtelevat). Esimerkiksi intervalliohjelmat on suunniteltu urheiluammattilaisten kanssa ja musiikista vastaa DJ. Näiden ohjelmien pointti ei ole "viimeisimmät hitit" vaan täsmälleen oikea biitti, mikä auttaa harjoittelussa valtavasti!! Sen lisäksi mainitsemieni intervalliohjelmien hyöty on myös siinä, että musiikin lomasta sinulle sanotaan ohjatusti "walk", "run", jne. Eli talvipakkasessa ei tarvitse vilkuilla kellosta onko 30 sekunnin juoksu nyt tullut täyteen vai ei;)

Sivustolta löytyy myös muihin lajeihin suunniteltuja ohjelmia.

Treeni-DVD:t
Netistä löytyy esim. youtubesta ilmaisia jumppaohjelmia (mm. My trainer BOB;), mutta niiden lisäksi kotona pakertava voi hakea potkua jumppa-DVD:stä.

Aloitan osana kotiharjoitteluani Jillian Michaelsin 30 Day Shred:llä, joka on osa neljän DVD:n settiä (ks. alla). DVD sisältää kolmen eri tason harjoitusohjelmia, jotka ovat n. 20-30 minuutin pituisia. Ajattelin yhdistää sen esim. vaunulenkkiin tai sitten tehdä päivänä, jolloin on huono keli tai tuntuu, että vauva nukkuu vain lyhyitä torkkuja.

Jillian oli helppo valinta, sillä hän on yksi suosikeistani. Olen kuunnellut myös hänen podcastejaan (ilmaisia) iTunesissa. Jillian on tunnettu mm. Amerikan Suurin pudottaja -ohjelmasta.

Boxi (18£) sisältää reilut neljä tuntia eri tasoisia kotijumppia:
- 30 Day Shred
- No More Trouble Zones
- Banish Fat, Boost Your Metabolism
- 6 Week Six-Pack (lupaavaa;)

maanantai 7. tammikuuta 2013

Arvonta!

Kuten eilen lupailinkin, vauhditetaan vuoden alkua arvonnalla;)

Aloitan tänään suuren projektin: tavoitteeni on -25kg vuoden loppuun mennessä! Tähän valtavaan projektiin liittyy vuoden ensimmäisen arvonnan palkintonikin yhdelle onnekkaalle lukijalle: Tracy Anderson Method, Mat Workout -DVD!

Tracy Anderson tunnetaan mm. Gwyneth Paltrown ja Shakiran personal trainerina. DVD on englanninkielinen, tässä lyhyt kuvaus:
"The purpose of this Mat Workout DVD is to re-engineer your muscular structure, wake up your accessory muscles, pull in your larger muscles and shift your shape into something you never knew you could achieve.
Easy to follow. No specific equipment required."

Tässä siis oivallinen lisä harjoitteluun, olitpa sitten kotiäiti tai työmatkaava uranainen;)

Kuinka osallistut arvontaan
Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini julkisiksi lukijoiksi ilmoittautuneet sekä Elämänlangan facebook-sivun: www.facebook.com/elamanlanka tykkääjät.

Lisää siis kommenttikenttään info osallistumisestasi ja kuinka monella "arvalla" osallistut (1= blogin lukija, 1= facebook, 2= molemmat).

Ilmoittaudu siis blogini lukijaksi oikeassa sivupalkissa vähän alempana olevan "Lukijat"-widgetin "Lue tätä blogia"-painikkeen avulla ja tykkää sivusta facebookissa!

Arvontaan voit osallistua juniorimme 4 kk-syntymäpäivään, 21.1.2013, saakka!

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Tavoitetta kohti!


Vuotta 2013 on eletty kohta viikon verran. Tavoite ja toimintasuunnitelma sen saavuttamiseksi ovat nyt valmiit!

Paljastan julkisesti päätavoitteeni vuodelle 2013: Voin kokonaisvaltaisesti hyvin ja olen pysyvästi 25 kg kevyempi 31.12.2013 mennessä terveellisen ruokavalion ja liikunnan avulla.


Huh! Nyt se on sanottu ääneen! Painonpudotus on siis päätavoitteeni ja se pitää sisällään välitavoitteita liittyen elämänhallintaan ja käytännöntoteutukseen. Blogini kirjoituksissa tulee siis näkymään runsaasti treeni- ja ruokavaliopostauksia vauva-arjen keskellä;)

Projektini kunniaksi on aika pistää pystyyn arvonta! Julkaisen huomisaamuna osallistumisohjeet ja paljastan hyvinvointiin liittyvän palkinnon;) Stay tuned!

Vuoden 2011 ensimmäisen seitsemän kuukauden aikana pudotin painoa 20 kg terveellisen ruokavalion ja liikunnan avulla. Avainasemassa tässä oli ensimmäistä kertaa elämässäni löytämäni juoksuharjoittelu! Kuten blogini kuvauksessa (Elämänlanka) kirjoitinkin: minulla on kokemusta ja onnistumisia painonpudottamisessa, mutta painonhallinnassa ei. Vuoden 2013 aikana selätän tuon mörön!

Superdieetti?
Mainitsin aikaisemmassa postauksessani "superdieetin", mutta siitä ei kirjaimellisesti ole kyse. Tarkoitukseni on syödä terveellisesti ja liikkua, ei vetää itseäni piippuun millään nälkäkurkiruokavaliolla, mikä voi olla ensimmäinen mielikuva kun kuulee sanan "superdieetti". Minulle "superdieetti" on siis ennemminkin projektinimi ja näkyy postausten tunnisteena mikä helpottaa v.2013 postausten löytämistä jatkossa.


Oletko sinä tehnyt uuden vuoden lupauksia?

Entä konkreettisia suunnitelmia? Tässä lyhyt vinkkilista, miten pääset alkuun:
1. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa, pienetkin muutokset vievät eteenpäin! Tänään on siis hyvä päivä aloittaa;) JIPPIIII!!!

2. Tee alkukartoitus: miten itse koet fyysisen, sosiaalisen ja henkisen hyvinvointisi. Mitä asioita (aikuisten) oikeasti haluat tällä hetkellä muuttaa? Miksi?

3. Visualisoi ja/tai kirjoita: tämän hetken tilanne ja tavoitetila. Miltä sinusta tuntuu nyt/kun olet tavoitteessasi? Miltä näytät nyt/kun olet saavuttanut tavoitteesi?

4. Mieti, mitkä ovat ne konkreettiset asiat, joiden täytyy muuttua päästäksesi tavoitteeseesi? Miten olet aikaisemmin onnistunut painonhallinnassa? Mitkä tekijät mahdollistivat sen?

5. Tee lyhyen ja pitkän ajan toimintasuunnitelma. (esim. päivittäin: säännölliset ruoka-ajat, lisää kasviksia /viikottain: kolme kertaa liikuntaa, yksi päivä jolloin voi herkutella, kuukausitasolla: kg-tavoitteet)

Mieti mitkä asiat kannustavat ja palkitsevat matkan varrella? Mitkä asiat motivoivat jatkamaan jos vastaan tulee haastava päivä/hetki?

Lainatakseni valmentaja Jillian Michaelsia (menaiset 1/13): "Kärsivällisyys, uutteruus ja peräänantamattomuus palkitaan lopulta onnistumisella. Meidän on tarkoitus tavoitella unelmiamme, kunnes saavutamme ne".

lauantai 5. tammikuuta 2013

Myytävänä odotus- ja vauvatarvikkeita

Kierrätys kunniaan! Laitanpa nyt tännekin infon äsken Huuto.netiin lisäämistäni odotus- ja vauvatarvikkeista.

Myynnissä meille tarpeettomiksi jääneet:
- uudenveroinen Hug-a-bub kantoliina, beige
- Philips Avent mikrosteriloija 4 pullolle
- Philips Avent manuaalinen rintapumppu
- Angelsounds doppler JPD-100A

Jostain syystä bloggerissa ei pysty tällä hetkellä lisäämään postaukseen kuvia lainkaan?! Lisään kuvat heti, kun huomaan editorin toimivan. Kuvat lisätty kännykkäeditorilla!

Lisätietoja ja käynnissä olevat huudot huuto.netissä! Käy kurkkaamassa ja vinkkaa eteenpäin, jos on vaikkapa lähipiirissä tarvetta!







perjantai 4. tammikuuta 2013

Toisto on opintojen äiti

Psyykkaukseni terveempää ja liikunnallisempaa elämää kohti jatkuu!

Myönnettäköön, että tähän viikonloppuun mahtuu vielä rutkasti herkkuja! Tämän viikonlopun jälkeen ne ovat satunnaisia iloja -kohtuudella;)

Ajatuksemme muokkaavat ja luovat elämäämme. Tässä siis tavoitettani kohti vievä ajatus:


(kuva: Strong is the new skinny on Facebook)

Meissä jokaisessa asuu pieni Martta

Esikoiselle en tehnyt aikanaan mitään soseita itse (banaanin muussaamista ei lasketa) mutta nyt "toisella kertaa" ajattelin ainakin kokeilla miten helppoa tai vaikeaa niiden tekeminen olisi.

Marttojen järjestelmällinen keittiö!
Niinpä ilmoittauduin jo hyvissä ajoin loppukeväällä 2012 Uudenmaan Marttojen parituntiselle vauvanruokakurssille, joka ajoittuikin kätevästi ensimmäiselle äitiyslomapäivälleni elokuussa;) Enpä ilmoittautuessani tiennyt, että juuri tuolloin olisimme keskellä hektisintä muuttorumbaa.. Mutta hyvä niin, tulipahan kurssi käytyä!

Osallistujien joukossa oli pikkuvauvojen vanhempia vauvoineen, odottavia äitejä ja jokunen isäkin oli uskaltautunut paikalle. Kurssin vetäjä piti pienen alustuksen vauvoille suositeltavista ruoka-aineista, niiden käsittelystä, säilytyksestä ja säilyvyydestä, tarvittavista keittiövälineistä ja koulutuskeittiöstä, jossa me kurssilaiset loihdimme vauvanruoka-aterian, jonka kurssin lopuksi söimme yhdessä.

Kurssilta tarttui kaltaiselleni ei-kodinhengetär-geeniä omaavallekin hyviä ideoita. Esim. valmista sosetta reilusti niin, että siitä tulee annoksia vauvalle ja muunna loput koko perheelle maistuvaksi sosekeitoksi maustamalla se esim. tuorejuustolla ja/tai yrteillä. Niin itsestäänselvää ja helppoa, kun martta sen kertoo;)

Bataatilla alkuun
Williamilla on ollut runsasta pulauttelua alusta alkaen mutta lääkärin mukaan onneksi ei mistään vakavammasta ole kyse. Lääkärin suosituksesta William aloitti kiinteiden maistelun jo kolmen kuukauden ikäisenä. Alussa pidimme reilun viikon tauon soseiden kanssa vatsataudin vuoksi. Käsittääkseni bataatti ja maissi ovat vatsalle lempeimmät, joten valitsin bataatin meidän herkkävatsamme aloitusjuurekseksi sitä kun oli hevisosastolla joulun alla runsaasti tarjolla.

Noudattelin kasvissoseen perusohjetta (ks.postauksen lopussa) ja täytyy sanoa, että homma oli nolostuttavan helppoa ja nopeaa! Bataatti soseutuu hetkessä samettisen pehmeäksi ja sen maku on lempeän makea (kyllä, koemaistan d-vitamiinitipatkin;). Noin kilon bataatista syntyi 20 kerta-annosta, jotka pakkasin mini-minigrip -pusseihin ja pakastin yhtä lukuunottamatta.

Kiinteiden aloittaminen on sujunut hienosti! Vauva on tottunut lusikkaan jo pari viikkoisesta vitamiinien ja masutippojen antamisen yhteydessä. Nyt vuolaan ja (yli)innostuneen kehumisen siivittämänä ruokakin on alkanut löytää suuhun mainiosti;) Vatsa on toiminut yhtä hyvin, jollei paremminkin, kuin ennen kiinteiden aloitusta. Ajoitus on ollut kaiken kaikkiaan napakymppi, sillä kolmen kuukauden rajapyykin ylityttyä poika on myös selvästi alkanut vaatia lisää ruokaa ja se on runsaan pulauttelun vuoksi käynyt haastavaksi, sillä 100ml on edelleenkin maksimi kerta-annos - kaikki muu tulee ulos.

No, katsotaan kunka kauan mamman soseinnostus kestää ja kuinka kauan pöperöt kelpaavat muksulle;)

Kurssilta saatuja ohjeita ja siellä käyttämiämme kasviksia, bataattisose-in-making, soseet pussitettuina pakkasta
varten ja (sillä kertaa) myönteisesti makusteluun suhtautuva koekani;)

KASVISSOSE, n. 4 dl valmista sosetta (Lähde: Martat)
n. 250 g kauden kasviksia (esim. perunaa, porkkanaa, kukka- tai parsakaalia ja/tai kesäkurpitsaa)
2 ½ dl vettä

1. Pese ja kuori ensin kasvikset huolellisesti. Paloittele kasvikset suuriksi lohkoiksi.
2. Laita paloitellut kasvikset kiehuvaan veteen. Vettä tulee olla niin, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Keitä kannen alla noin 10-15 minuuttia. Kasvikset ovat sopivan kypsiä, kun ne pysyvät koossa. Varo ylikypsentämistä.
3. Soseuta kasvikset sauvasekoittimella, perunasurvimella tai haarukalla riippuen kuinka karkeaa sosetta haluat. Sosetta voi tarvittaessa ohentaa äidin maidolla, korvikkeella tai vedellä.
4. Ota vauvalle makuannos, alkuun noin 2 tl. Jäähdytä loppu sose. Kasvissose säilyy jääkaapissa pari vuorokautta kannellisessa rasiassa. Voit myös pakastaa sosetta annoksina esim. jääpalarasiassa.

Vinkki! Valmiiseen soseeseen voit sekoittaa kypsää lihaa, kalaa tai kananmunaa sekä maustaa sosetta halutessasi tuoreyrteillä, jolloin saat ruokaan vaihtelua.