tiistai 20. marraskuuta 2012

Kastejuhla 11.11.2012


Hyväntuulinen juhlakalu sylikummi Kristan käsivarsilla;)
Vietimme kastejuhlaa Leppävaaran kirkossa isänpäivänä 11.11.2012. Poikamme ristittiin William Alexanderiksi.

Kirkkosalista siirryimme kahvittelemaan kirkon tiloissa sijaitsevaan takkahuoneeseen, joka keittiöineen oli aivan loistava tähän tarkoitukseen.

Juhlassamme olivat mukana isovanhemmat, sisaruksemme lapsineen sekä kummit puolisoineen, eli pienellä porukalla (15 hlöä) sujuivat nuo juhlat.

Ennen kastetoimitusta kierrätin vieraiden keskuudessa leikkimielisen esitäytetyn lapun, johon jokaisen tuli kirjoittaa omat nimiveikkauksensa. Hyviä veikkauksia siellä olikin. Miehen vanhemmat jopa osasivat veikata Williamia toiseksi nimeksi! Tuo paperi lisätään Williamin lapsuusmuistojen kirjaan!

William oli koko kastetoimituksen ajan aivan esimerkillisen hienosti! Luulin, että poika nukkui, mutta kummi ja pastori selittivät, että kaveri oli ollut hereillä koko ajan ja tuijotellut kummin selän takana olevaa alttaritaulua! Pari minuuttia ennen kirkkosaliin siirtymistä oli vielä vaihdettu vaippaa ja syötetty poikaa, mikä aiheuttikin pientä jännitystä, sillä William on pulautellut todella runsaasti... Mutta kaikki siis sujui paremmin kuin uskalsimme ikinä toivoa! Koskaanhan ei tiedä mitä tapahtuu, kun vauvoista on kyse;)


Joku nälkäinen ehti jo kakun kimppuun ennenkuin ehdin ikuistaa sen;)!
Ostin kuvassa näkyvän täytekakun ja koristeen sekä keksejä ja perinteisen pullapitkon valmiina. Muut tarjoilut olivatkin sitten omasta takaa. Äitini leipoi kaksi kuivakakkua ja minä tein porkkanakakun, kaksi voileipäkakkua (kalkkuna- ja kasvisversiot) ja kääretorttua.

Lisäksi tein kastejuhlaan pienen käsiohjelman, jossa oli vauvan nimen, kastejuhlan ajan ja paikan lisäksi laulettavien virsien sanat sekä kummien ja kasteen toimittajan nimet.

Note to self: Aina, aina, kuvaa juhlissa ihmisten lisäksi tarjoilu- ja lahjapöydät, jne. Onneksi sylikummin miesystävä otti tilaisuudessa kuvia - mahtavia ja oivaltavia kuvia ottikin;)!! Omamme sekä isovanhempien kuvat, joita käytetty mm. tässä postauksessa, kalpenevat niiden rinnalla;)
  
Kiitoskortit teetimme Ifolorilla ja lisäsimme siihen Eppu Nuotion runon:
Onni tuli meille käymään,
sinut toi se tullessaan.
Kutsui meidät katsomaan.
Onni lauloi pienen laulun,
laulun lauluista kauneimman,
lapsen unista kertovan.
 
Kertoi meille, kertoi muille,
kertoi rannan koivupuille,
kertoi tuulenpoikasille,
kertoi koko kaupungille:
katsokaa pikkuista pilvien piirtäjää,
sydänlohkareen suloista siirtäjää.
Katsokaa kultaa äidin, isän, koko suvun,
katsokaa tätä tarinaa, alkua uuden luvun.
-Eppu Nuotio-



keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Hyväksi havaittu Manduca

Esikoista odottaessani hommasin silloisten nettikeskustelujen perusteella paljon kehutun Hug-a-Bub -kantoliinan.Kokeilin sitä pariin otteesee ennen vauvan syntymää ja vauvan kanssakin kotona, mutta en syystä tai toisesta innostunut sen käytöstä koskaan. Lyhyenä ja paksuna ihmisenä useita metrejä pitkän liinan kietominen ympärille ei tuntunut mukavalta ja vauvan kanssa meillä oli hetkessä todella kuuma.

Nyt päätin perehtyä aiheeseen uudelleen. Kantopussi tuntui kiehtovalta ajatukselta, mutta kenelläkään tutullani ei ollut sellaista enkä löytänyt suomalaisista keskusteluista paljoakaan tietoa niistä.

Niinpä päädyin laajasti niin liikkeissä kuin keskustelupalstoillakin kehuja niittäneeseen Manduca-kantoreppuun.


Manduca-kantorepun ominaisuudet: (lähde: ozbaby.fi )
- Manduca kasvaa lapsen mukana: integroidut vauvatuki, korkeudensäätö sekä päätuki. Vastasyntynyttä (> 3.5 kg) voi kantaa ortopedisesti oikeassa asennossa integroidun vauvatuen avulla. Integroitu korkeudensäätöosa takaa mukavat kantohetket aina 20 kg painoon asti. Pääntuki on monipuolisesti säädettävä ja siitä on iloa erityisesti lapsen nukahdettua. 
- Manduca on kantajalleen ergonominen: lapsi on aina lähellä kantajan kehoa. Selkäystävällinen muotoilu, lantiovyö säästää selkää ja jakaa painon tasaisesti. Pehmustetut olkahihnat ja molempiin suuntiin säädettävät lukot.
- Manduca sopii kaikenkokoisille: monipuoliset säädöt eri kokoisille kantajille. Kannettava lapsi voi olla vastasyntyneestä viisivuotiaaseen (3.5-20 kg) asti. 
- Manducan materiaalit: hamppu ja luomupuuvilla. Manducan materiaalit on erityisen tarkoin valittu vauvojen käyttöön, unohtamatta luontoa, vanhempien mukavuutta tai EU-normeja. Hamppukuitu on materiaaline vahva ja erityisen hyvin kantovälineisiin sopiva. Ekopuuvilla puolestaan hellii niin kantajaa kuin kannettavaakin.

Tilasin Manducani ruskeana (kuten vaunut, hoitolaukun, jne. tarvikkeet) ja se saapui kahdessa päivässä. Paketissa oli mukana myös selkeät, kuvalliset käyttöohjeet.
Tässä reppu suoraan paketista. Ennenkuin otin sen käyttöön, tsekkasin netistä pari käyttövideota ja kävin ohjekirjan läpi.

Erilaisia säätöjä tässä repussa totisesti on; mikä hihna vaikuttaa mihinkin??

Manducalla lasta voi kantaa edessä, selän puolella sekä lantiolla.
Käyttöohjevideo youtubessa, kuinka käyttää vastasyntyneen kanssa:


Pienokaisemme pääsi testaamaan kantoreppua
heti kun 3.5 kg:n painosuositus tuli täyteen!
Tässä pienokaisemme ihka ensimmäistä kertaa kantorepussa! Poitsu kitisi hieman kun asettelin häntä reppuun, mutta lopetti saman tien ja oli jo unessa ennenkuin ehdin kymmeneen laskea. Kuvassa jo silmät puolitangossa;)

Tämän kokeilukerran jälkeen olen käyttänyt reppua mm. esikoisen 6-vuotissyntymäpäivillä, jotta sain pikkuisen mukaan toimiessani rämäpääporukan valvojana Hoplopissa;) Reppu täytti kaikki odotukseni, vai pitäisikö sanoa, että poitsu täytti kaikki odotukset, sillä hän nukkui juhlien alusta loppuun ja heräsi syömään vasta kun juhlavieraiden vanhemmat tulivat hakemaan jälkikasvuaan;) Sittemmin olen mm. siivonnut ja imuroinut poika Manducassa eikä kaveri välittänyt ympäröivästä maailmasta mitään - nukkua tuhisi vain.

Kantoreppu on meille ykkösjuttu myös siksi, että pojallamme on runsasta pulauttelua. Sen avulla saan vauvan pidettyä pystyasennossa ilman, että menen itse jumiin ainaisesta kannattelusta. Toki on plussaa, että kantorepun kanssa kädet jäävät vapaiksi. Pidän vauvaa jokaisen syötön jälkeen, eli 2-3 h välein, tunnista puoleentoista rintani päällä pystyasennossa. Joten jokainen pystyy laskemaan yksinkertaisella matematiikalla, kuinka monta hetkeä minulla jää lepäämiseen tai  kotitöihin (saati bloggaamiseen).

Hommasin reppuun myös ulkokäyttöä varten kantosuojan, joka sopii mihin tahansa kantoreppuun tai liinaan. Mam Deluxe-kantosuoja on säänkestävä ja helppokäyttöinen sekä tarvittaessa käännettävä. Kätevä etutasku kantosuojan molemmilla puolilla. Kantosuojassa on lisäksi irroitettava ja korkeussuuntaan säädettävä lakkihuppu lapselle. Lakkihuppua voidaan käyttää myös erikseen, jopa 5-vuotiaaksi asti. Manducan ulkokäyttö ja kantosuoja ovat vielä testaamatta, niistä raporttia siis myöhemmin.



tiistai 6. marraskuuta 2012

Arjesta juhlaa ja valmistautumista kastejuhlaan

Olen lapsen syntymäpäivien ja erilaisten perhejuhlien myötä innostunut leipomisesta todenteolla. Useimmiten tarvikkeiden tai ajanpuutteen vuoksi olen tyytynyt lapsen syntymäpäivillä hifistelemään erilaisten kakkupohjien ja täytteiden kanssa ja käyttänyt valmiita kakkukuvia, jotka ovat olleet niin syntymäpäiväsankarin kuin kavereidenkin mieleen. Kakkukuviin voi tutustua esim. Bake and Partyssa Herttoniemessä, tai ne voi myös kätevästi tilata nettipuodin kautta.

Joskus sitä jää koukkuun netistä löytyviin leivonta- ja ruoanlaittoblogeihin! Kesän aikana tutkailin netissä ihania reseptejä syksyn syntymäpäiviä ja tulokkaan ristiäisiä varten.
- Ihana ristiäiskakkumalli ja ohje Kaikki äitini reseptit-blogissa: http://kaikkiaitinireseptit.blogspot.fi/2011/03/ristiaaskaakku-ja-koristeet.html
- tennariohje ristiäiskakkuun http://ebetys.com/blog/2681233/tennariohje/
- Kinuskikissan blogista löytyy jokaiselle jotakin!
- hyviä videotutoriaaleja löytyy mm. Livillä meneillään olevan Ullan Unelmakakku-sivuilta!

Viime syksynä tein elämäni ensimmäisen kerran 2 voileipäkakkua esikon syntymäpäiville kun kummit ja isovanhemmat tulivat kaffettelemaan. Olen aina ajatellut, että voileipäkakut ovat jotenkin mystisen hankalia, mutta mitä vielä - helposti hyvää ja juhlavaa tarjottavaa kahvipöytään!

Kastejuhlan tarjoilut
Ensi viikonloppuna isänpäivän lisäksi meillä juhlitaan kuopuksemme ristiäisiä. Nimen saimme miehen kanssa vihdoin ja viimein päätettyä;) Kastejuhla pidetään lähellämme sijaitsevassa Leppävaaran kirkossa ja kahvitilaisuus kirkon yhteydessä olevassa takkahuoneessa. Kirkon tilat ovat kätevät; sieltä löytyy täysin varusteltu keittiö astioineen ja saamme sitä kautta myös pöytäliinat tarpeen mukaan.

Tarjoiluiksi olen suunnitellut seuraavaa:
- täytekakku, kinuski (tilattu,vähälaktoosinen). Kakkuun hain bake and partystä tällaisen koristeen.
- kuivakakku (äitini tekee)
- macarons (gluteenittomia, laktoosittomia)
- piparminttumuffinsseja (gluteenittomia, laktoosittomia)
- perinteinen pullapitko (kaupan)
- juustokakku
- joitain keksejä, joihin mahdollista kirjoittaa vauvan etunimen alkukirjain (kaupan)
- liha- ja kasvisvoileipäkakut sekä rueskalohirullia (vähälaktoosinen)

Olenkin jo etukäteen ilmoittanut miehelleni, että lauantai menee käytännössä leipomiseen ja valmisteluihin;)

Eniten odotan noiden macaronsien tekemistä! Olen jo varmaan vuoden sitä suunnitellut, mutta nyt vasta saan aikaiseksi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.. kova luotto minulla on onnistumiseen, kun suoraan juhlatarjoiltavaksi niitä "harjoittelen";D Pitäkää peukkuja!

maanantai 5. marraskuuta 2012

Testissä Lodger shelter fleece

Isännän palattua isyyslomalta töihin alkoi meillä ankea arki: esikoisen kouluun kuljetukset vauvan kanssa.

kuva: www.lodger.com
Jo raskausaikana hommasin syksyn vauva-autoilua uumoillen Lodgerin Shelter Fleece -kantopussin, joka on monikäyttöinen. Sillä lasta voi kantaa vastasyntyneestä alkaen edessä, isompaa lasta lantiolla sekä käyttää lämpöpussina turvakaukalossa. Turvakaukaloa varten pussissa on reikä alhaalla, mutta käsien turvavyöt laitetaan kiinni pussin päältä, eli ne eivät mene pussin sisällä.

Ajattelin, että kun esikkoa pitää päivittäin viedä ja hakea vauvan kanssa autolla, niin turvakaukalon tai vauvan kantamisen (eritoten jäiden / lumen tultua) sijaan voisin näpsäkästi sujauttaa pojan pussiin laittaa siinä kaukaloon ja napata kantoon. Aiempaa kokemusta kantopusseista tai -repuista minulla ei vielä tuossa vaiheessa ollut, kantoliinasta en esikoisen aikana innostunut.

Idea ainakin kuulosti hyvältä, mutta toimiko todellisuudessa?
Vauva oli helppo laittaa shelterissä istuimeen. Loppusyksyn viileilläkin keleillä kevyt vaatetus riitti fleece-vuorisen kantopussin kanssa. Vähän totuttelua vaati se, että vauvan kädet jäävät pussin sisälle. Itse ainakin tarkistin moneen kertaan, etteivät kädet ole turvavöiden alla puristuksissa.






















Eskarin pihaan saavuttuamme huomasin, että koska autossamme on isofix-kiinnitys turvakaukalolle, ei käteni mahtunut kaukalon ja istuimen väliin kunnolla löysäämään vauvan turvavöitä. Avatakseni turvavyöt jouduin siis irrottamaan istuimen ja kääntämään sen poikittain isofix-systeemin päälle mikä oli varsin hutera paikka istuimelle. Kun olin saanut turvavyöt auki pääsin klikkaamaan kantohihnan kiinni ja sujauttamaan sen olkapääni yli. Myönnettäköön, että oli vähän pettynyt olo kun homma ei sujunut mielestäni niin helposti kuin olin ajatellut...

Matkalla nukahtanut vauva ei kuitenkaan herännyt missään vaiheessa ja kantaminen shelterillä oli miellyttävää sekä lapselle että kantajalle;)

Johtuiko tuosta "pettymyksestä" vai mistä, mutta koin tuon istuimen pyörittelyn autossa hankalalta. Parina päivänä jaksoin tuota showta mutta sitten aloin "perinteisesti" kiikuttaa vauvaa kaukalossa autolta koululle ja takaisin vaikka kaukalo painaakin kasvavan vauvan kanssa jonkun verran. Nyt, noin kuukauden jälkeen, olen uudelleen lämmennyt shelterille ja alkanut pikkuhiljaa käyttää sitä kauppa- ja eskarista noutoreissuilla.