tiistai 25. tammikuuta 2011

How to find calm in a storm?

Kiireinen elämä - siinä se lyhykäisyydessään..! On keskityttävä olennaiseen ja karsittava ympäriltä asioita, tekemisiä ja joskus jopa ihmisiä, jotta siinä onnistuu.

Tällä hetkellä hyvinvointiprojektini (nyt aloitusvaiheessa projekti, myöhemmin business as usual!) voi mainiosti! Joka tuutista tulee tietoa ja vinkkejä hyvinvointiin ja painonhallintaan. Lehdet, televisio, netti ja keskustelut ystävien kanssa pyörivät näin tammikuussa yhden ja saman teeman ympärillä. Olen ahminut viimeisintä tietoa ja onnistujien haastatteluja eri lähteistä ja tuntenut saavani niistä tsemppiä - hyvä niin!

Näiden parin hiljaisen blogi-viikon aikana olen seurannut omia ohjeitani (ed. post). Tein elämäntilanteen kartoituksen, joka paljasti hyvinvoinnin olevan osa-alue, johon toivon eniten parannusta. Tuntuu, että olin ehkä tällä kertaa jopa hieman 'inhorealistinen' kartoitusta tehdessäni. Yleensä minulla on kaikki aina "ihan hyvin". Nyt otin selkeästi kantaa koko asteikolla! Useat elämänalueet ovat suoraan sidoksissa painonhallintaan. mm. terveys, hyvinvointi, ulkonäkö ja itsetunto. Eli vaikuttamalla yhteen, voin itseasiassa vaikuttaa useaan eri alueeseen! Hienoa;)

Tein kartoituksen jälkeen kirjoitustehtävän ja yllätyin itsekin, miten paljon tekstiä tuli. Ohhoh, suorastaan vuodatus! Kerros kerrokselta purkautui asioita, joita en yleensä äsano ääneen tai sen kummemmin mieti (kun kaikki on aina 'hyvin').

Ajatuksemme ohjaavat elämäämme
Jos esimerkiksi ajattelet, että "en kuitenkaan onnistu pudottamaan painoa" on tappiomieliala jo valmiiksi vetänyt olkapäät alas ja mielen matalaksi.Tällaiset ajatukset ovat meidän omia uskomuksiamme jotka eivät perustu mihinkään tieteelliseen tutkimukseen tai tietoon, mutta ovat meille täyttä totta. Tämän niin sanotun 'itseään toteuttavan ennustuksen' ansiosta me ihmiset helposti luovutamme jo ennenkuin ehdimme edes yrittää jotain asiaa ja meistä voi tulla alisuorittajia. Oma sisäinen puheemme lannistaa meidät kun on "turha edes yrittää"! Jos taas ajattelet "voin hyvin ja säteilen iloa" nousevat suupielet hymyyn ja hartiatkin ylös, eikö niin? Tai vertaa keskenään näitä kahta ajatusta: "minulla on kiire" ja "minulla on kaikki aika mitä tarvitsen". Ensimmäinen saa jo melkein hikikarpalot kihoamaan ohimoille, pulssin nousemaan ja suorittamisen (ja ehkä mokaamisen) päälle. Jälkimmäinen ajatus taas rauhoittaa ja auttaa tekemään mitä ikinä sitten tarvitseekaan tehdä. Niinpä kirjoitustehtävän lopuksi kirjoitin ylös itseni näköisen affirmaation, eli voimalauseen, joka muistuttaa ja kannustaa minua tavoitettani kohti. Affirmaatio kuvaa minua & millainen olen, kun olen saavuttanut tavoitteeni.

Minä osaan ja onnistun - helposti ja vaivattomasti
Konkreettiset askeleet ja toimintasuunnitelma hahmottuivat kivuttomasti ja siinä pysyminen on ollut helppoa. Viimeiset kaksi viikkoa olen pitänyt ruokapäiväkirjaa ja jättänyt makeiset ja roskaruoat kauppaan. Kahden viikon aikana tulokset pelkästään ruokailua seuraamalla ovat erittäin hyvät: -2.2kg! JIPPII! ... Syön 3 ruokaa/päivä (ja 1-2 välipalaa) ja pyrin syömään terveellisemmin kuin viimeisten parin vuoden aikana.
 
Projektini toisena päivänä lensin ulkona jäisillä portailla pahasti ja ennätin jo säikähtää, että lopputalvi menee kainalosauvojen varassa. Onneksi niin ei käynyt! Kun podin sohvan pohjalla loukkaantunutta jalkaani, mietin, että olisi aika helppo herkutella ja helliä itseään jollain makealla? Projektihan ei ollut edes kunnolla alkanut...? Keskityin jääkaapin sisällön miettimisen sijaan siihen, että on minun aktiivinen valintani koko ajan mitä teen. Eli, sen sijaan, että kiellän itseltäni karkin tai roskaruoan, valitsen itse, että syön omenan. Mikä vie minua lähemmäksi tavoitettani? Toimii kuin väärä raha!
 
Samaa ajattelua noudatin itseasiassa kymmenen vuotta sitten, kun lopetin tupakanpolton. Sen sijaan, että olisin heittänyt tupakat roskiin ja kieltänyt ne itseltäni, kannoin pari kuukautta lähes täyttä askia käsilaukussani ja joka kerta kun olisin halunnut polttaa tupakan, tein tietoisen valinnan olla polttamatta. Tämän ansiosta minua ei nähty tuskissani 5 minuuttia ennen R-kioskin sulkeutumisaikaa jonottamassa tupakkaa kertaakaan. Koska kääryleet möllöttivät laukussani tein valintoja monta kertaa päivässä, "valitsen heleän ja nuorekkaan ihon", jne. Valintaan ei liittynyt pakkoa, vaan se oli aidosti omani - tein mitä halusin. Käytin siis (tietämättäni) vetovoiman lakia ja affirmaatioita täysin intuitiivisesti ja onnistuin! Mihin ne katosivat tässä välillä...? Maailman tuuliin.. löytääkseen takaisin kotiin;)
 
Seuraavat askeleet - valmentajan vinkit (itselle):
1. Visualisoi itsesi tavoitteessa! Miltä sinusta tuntuu, kun olet saavuttanut tavoitteesi? Miltä näytät? Vahvista onnistumisentunnetta mielessäsi! Tee harjoitus usein ja nauti onnistumisen tunteesta!
2. Päivitä toimintasuunnitelmaasi tarvittaessa. Ajan kuluessa voit esim. muuttaa liikuntaohjelmaasi, kokeilla uusia ruoka-aineita tai reseptejä. Muista saavutetut etapit matkan varrella ja palkitse itseäsi sinua motivoivalla tavalla!
3. Ole itsellesi lempeä. Alkuinnostuksen jälkeen voi tulla repsahduksia. Kirkasta tavoitteesi (mitä, miksi, miten) ja palaa takaisin 'ohjelmaasi'. Muista, että repsahdus ei vie pohjaa koko siltä työltä, mitä olet tehnyt! Nyt pyritään koko lopun elämän kestävään muutokseen, joten siihen pitää kuulua myös herkuttelua ja juhlia - niinkuin elämään muutenkin, kohtuudella!

Pahoittelut lukijoille... Prosessi on erittäin henkilökohtainen ja vaikka elämääni ei sen kummempaa dramatiikkaa liitykään, niin pidän konkreettiset 'löydökset' omana tietonani ja ainoastaan paperisen muistikirjan sivuilla.

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Suutarin lapsella ei ole kenkiä?

Nyt on tullut aika todeta itselleen rehellisesti, että suutarin lapsella ei ole kenkiä... Tammikuu ja puntarin lukemat pysäyttävät. Taas (!) kerran. (Mikä siinä muuten onkin, että juuri vuoden vaihde merkkaa meille monesti etappia?!)

Selityksiä kyllä löytyy, kuten meillä ihmisillä tapaa! Kulunut vuosi, puolitoista, on pitänyt sisällään monta muutosta ja kiirettä on riittänyt. Opiskelu & tentit, harjoittelujakso, perhe, uuteen työyhteisöön sopeutuminen ja alan opettelu, jne. jne. lista jatkuu.Toki siinä on totta toinen puoli - uskon, että meidän ei tule ladata itsellemme liikaa paljon energiaa ja panostuksia vaativia hankkeita yhtä aikaa. Realistisuutta sekin. Vaiko häviön myöntämistä - jo etukäteen?

Kun sen nuorena oppii, niin vanhana taitaa! .. vai miten se nyt meni?
Elämänhallinta on haasteellista kun on monta asiaa, joihin keskittyä. Jokainen päivä on lukuisia valintoja täynnä. Kun katson edessäni olevaa puntaria, minun on pakko poistaa laput silmiltäni ja myöntää, että painonhallinta on asia, joka on läsnä koko elämämme ajan - riippumatta elämäntilanteesta, halusimme tai emme. Olen mukavuudenhaluisena ihmisenä rakentanut itselleni tarinan siitä, miten 'täyttä' elämäni on eikä siihen ole mahtunut painonhallinta. Näitä tarinoita minulla kyllä riittää.. ja tällä elämän osa-alueella olen siis sortunut sitkutteluun ja mutkutteluun - big time! Asian siirtäminen huomiselle, seuraavalle maanantaille tai 1.1.2012 vie minua vain koko ajan kauemmaksi ihanne-minääni.

Valmentajan vinkit (itselle):
1. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa, pienetkin muutokset vievät eteenpäin! Tänään on siis hyvä päivä aloittaa;)  JIPPIIII!!!
2. Tee alkukartoitus: miten itse koet fyysisen, sosiaalisen ja henkisen hyvinvointisi. Mitä asioita (aikuisten) oikeasti haluat tällä hetkellä muuttaa? Miksi?
3. Visualisoi ja/tai kirjoita: tämän hetken tilanne ja tavoitetila. Miltä sinusta tuntuu nyt/kun olet tavoitteessasi? Miltä näytät nyt/kun olet saavuttanut tavoitteesi?
4. Mieti, mitkä ovat ne konkreettiset asiat, joiden täytyy muuttua päästäksesi tavoitteeseesi? Miten olet aikaisemmin onnistunut painonhallinnassa? Mitkä tekijät mahdollistivat sen?
5. Tee lyhyen ja pitkän ajan toimintasuunnitelma. (esim. päivittäin: säännölliset ruoka-ajat, lisää kasviksia /viikottain: kolme kertaa liikuntaa, yksi päivä jolloin voi herkutella, kuukausitasolla: kg-tavoitteet)

Mieti mitkä asiat kannustavat ja palkitsevat matkan varrella? Mitkä asiat motivoivat jatkamaan jos vastaan tulee haastava päivä/hetki?
-------------------------------------------------------------------
Kirjoitan tässä blogissa, miten itsensä valmentaminen sujuu! Vinkit ja kommentit ovat tervetulleita.

Mielikuvaharjoituksilla vahvaksi esiintyjäksi -materiaali

Valmistaudu ja rakenna esityksesi huolella, muista myös mielikuvaharjoittelu! Tiedosta uskomustemme ja ajatustemme voima! Muista - harjoitus tekee mestarin! Lisää tietoa materiaalista:

maanantai 3. tammikuuta 2011

I want it all... and I want it now!

Tänä päivänä naiset kouluttautuvat, työskentelevät antaumuksella, harrastavat aktiivisesti ja haluavat perheen. Sosiaalinen evoluutio on ollut huima! Viimeisen vuosisadan aikana naiset ovat siirtyneet rytinällä työelämään eikä mies ole enää automaattisesti perheen elättäjä. Siinä on ollut miessukupuolella perässä pysymistä, mutta niin on myös naisilla itsellään. Ajatellaan, että tämä kaikki sujuisi automaattisesti, kuin Manulle illallinen... Onko mahdollista saada 'kaikkea'? Elää täysipainoista ja kaikin tavoin tyydyttävää elämää? Onko tässä syy, miksi juuri naiset ovat enenevässä määrin tyytymättömiä elämäänsä?

Ympäristön paineet naisia kohtaan ovat kovat. Puhutaan kotiäideistä "arjen sankareina", työssäkäyvistä äideistä "super-äiteinä". Sen lisäksi, että työssä etenee raketin tavoin, koti on puhdas ja hyväkäytöksiset lapset on puettu siisteihin vaatteisiin, äidin itsensä pitää olla niin sisäisesti kuin ulkoisestikin menestyjän näköinen - trimmattu, hoikka, trendikäs, hollywood-hymyä unohtamatta. Ympäristön asenteet ja uskomukset ovat aikamoinen peltipuku jota voi olla raskas kantaa kenelle tahansa - varsinkin, jos elää elämää, jossa ulospäin näkyvät asiat ovat tärkeimmät.

Ihmisellä on elämässään pyrkimys onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen. Mikäli eri elämänalueet (koti, parisuhde, perhe, työ, vapaa-aika, jne.) eivät ole balanssissa siitä syntyvät riittämättömyyden ja turhautumisen tunteet aiheuttavat tyytymättömyyden jotka pitkään jatkuessaan voivat aiheuttaa suuriakin mullistuksia elämässä. Ei ole ennenkuulumatonta, että esim. nelikymppinen työssäkäyvä äiti tai isä löytää uuden onnen parisuhteen ulkopuolelta, stressaantuu arvojen ja paineiden ristiriidoista tai kokee neljänkympin kriisin "tätäkö elämäni piti olla?".

Mistä niitä ilonaiheita löytyy?
Sen sijaan, että antaisimme pettymykselle vallan ("tässäkö tämä nyt sitten oli?") miettisimme, mitä olemme tähän mennessä tehneet ja saavuttaneet ja opettelisimme olemaan aidosti iloisia, ylpeitä ja onnellisia niistä asioista. Kuulostaa helpolta, mutta ei välttämättä ole sitä! Kuinka monta kertaa olet sanonut jonkun kehuessa asuasi "Ai tämäkö.. no täähän on joku vanha rätti vaan..." Vähätteleminen tuntuu usein melkeinpä kuuluvan suomalaiseen kulttuuriin? Emme välttämättä osaa ottaa vastaan kohteliaisuuksia tai arvostusta muilta ihmisiltä, saati sitten itseltämme. Itsensä hyväksyminen, kunnioittaminen ja rakastaminen on tie hyvään itsetuntoon. Kun voimme rakastaa itseämme voimme rakastaa myös muita!

Unelmiesi elämä
Seuraavaksi miettisimme millaista elämää haluamme, millainen olisi lopun elämämme 'käsikirjoitus'? Mitkä ovat ne arvot jotka ohjaavat elämääni? Mikä on minulle menestystä? Menestymisellä voidaan tarkoittaa ulkoista menestystä ja sisäistä menestystä, eri ihmisille se voi tarkoittaa eri asioita! Siinä missä menestys voi olla yhdelle ihmiselle onnellisuutta parisuhteessa tai harmoninen perhe-elämä se voi toiselle olla onnistumista yritystoiminnassa. Mitkä ovat ne asiat joita minun tulisi tehdä tai muuttaa saadakseni 'unelmieni elämän'?

Käsikirjoitusta pohtiessamme tulee muistaa, että sen sijaan, että mietimme, miten paljon haluaisimme muuttaa puolisoamme, lapsiamme tai ympäristöämmme, meidän tulee keskittyä siihen mitä itse voimme tehdä toisin, mitä meidän itsemme pitää tehdä saavuttaaksemme tavoitteemme.

Ympäristöä ja toisia ihmisiä emme voi muuttaa, mutta itseämme ja omia ajattelu- ja toimintamallejamme me voimme! Kun muutumme itse myös ympäristö ajan kuluessa huomaa ne muutokset ja alkaa pikku hiljaa reagoida niihin.

Pienin askelin
Testaa vaikka kotona; jätä puolisolle nalkuttaminen ja negatiivisten asioiden puiminen vähemmälle ja keskity eteenpäin vieviin, positiivisiin asioihin. Siitä voi seurata uskomattomia muutoksia elämänlaatuun ja parisuhteeseen.


Aurinkoista päivää!

Mielikuvaharjoittelulla vahvaksi viestijäksi I

Joku aika sitten vierailin Haaga-Heliassa luennoimassa esiintymisjännityksestä ja mielikuvaharjoittelusta, "Mielikuvaharjoittelulla vahvaksi viestijäksi". Idea luentoon syntyi keskustellessamme yhden opettajan kanssa opiskelijoiden odotuksista viestinnän koulutuksen suhteen. Esiintymisjännitys nousi ykkösaiheeksi johon opiskelijat toivoivat lääkkeitä. No, tuumasta toimeen;)

Esiintymistilanteita meillä jokaisella tulee vastaan lähes päivittäin tai ainakin viikottain! Oli sitten kyse työhaastattelusta, esitelmästä, projektin esittelystä tiimipalaverissa tai esimies-alais-keskustelusta. Neljä-vuotiaan poikani päiväkodissa jokainen pääsee (vai joutuu?) vuorollaan maanantaiaamuna kertomaan mitä päiväkodista kotiin vierailulle saatu nalle on viikonlopun aikana kokenut ja nähnyt. Mainiota harjoittelua tulevaisuutta varten!

Mitä tärkeämpi tilanne on meille tunnetasolla, sitä todennäköisempää on tilanteeen jännittäminen. Jännitys voi olla positiivinen, esitystä itseasiassa parantava tunne joka menee ohi kun pääsemme alkuun. Mutta jännitys voi muodostua (erityisesti, jos huonoja kokemuksia vastaavista tilanteista) myös negatiiviseksi kierteeksi esityksen aikana joka estää esiintyjää onnistumasta.

Esiintymisjännitys
Jyväskylän yliopiston tutkimuksen mukaan (1986) lähes 70% suomalaisnuorista jännittää esiintymistilanteita. Yhtälailla amerikkalaiset vastasivat pelkäävänsä eniten ryhmän edessä puhumista (Book of Fears, 1997)! Esiintymisjännitys on siis universaali ilmiö mutta se ilmenee yksilöllisin tavoin. Esiintymisjännitys voi ilmetä punastumisena, sydämen hakkaamisena, hikoiluna, änkytyksenä ja monin muin tavoin. Kaikki merkit eivät ole ulkoisia vaan ainoastaan esiintyjän itsensä havaittavissa. Kun jännitys 'iskee' päälle esiintyjän energia tilanteessa menee oireiden havainnointiin ja piilottamiseen yleisöltä sen sijaan, että hän kykenisi olemaan läsnä esiintymistilanteessa (keskittyminen, uskottavuus, joustavuus tilanteessa).

Valmistautuminen
Esiintymistilanteeseen voi valmistautua huolella, materiaalin valmistaminen, tilaan ja yleisöön tutustuminen ennakkoon, esityksen harjoittelu, jne. erilaisin toimenpitein. Valmistautumisessa keskitytään materiaaliin, mutta useimmat eivät hoksaa valmistaa itseään esitystä varten! Enkä nyt tarkoita ulkoista itsen valmistamista (ulkoasu) vaan oman mielen valmistamista! Sillä siellä se esiintymisjännityskin lymyilee - vain noustakseen pintaan H-hetkellä...

Valmistelemani materiaali "Mielikuvaharjoituksilla vahvaksi esiintyjäksi" löytyy Slidesharesta, postasin sen myös tänne blogiin>>