sunnuntai 16. syyskuuta 2012

40. raskausviikko starttaa!

Laskettuun aikaan 23.9. on jäljellä tasan viikko! Huh! Vähiin käy, ennenkuin loppuu... ;)

Pojun paino: 3400 g, pituus päästä peppuun (CRL): 35 cm ja koko pituus: 49 cm.
 

Tämän viikon alussa sikiö on 37 viikkoa vanha. Sen pää ja vatsa ovat nyt suurin piirtein yhtä leveät. Untuvakarvoitus on lähes kokonaan kadonnut vaikka synnytyksessä sen jäännöksiä voi löytyä ihopoimuista. Nekin lähtevät pian pois.

Sikiö liikkuu niin paljon kuin se vain voi ja äiti voi näyttää hassulta mahan pomppiessa ylös alas sikiön nikotellessa. Pojilla on pääsääntöisesti kivekset paikoillaan kivespusseissa, mutta ellei näin ole, ongelma on pikkujuttu, joka pian korjaantuu itsestään.


"Hiljaiseloa" kuukauden verran
Huomaan, että edellisestä postauksesta on lähes kuukausi! Uskomatonta! Voin kuitenkin luvata, että viimeisen kuukauden aikana olen ollut kiireisempi kuin aikoihin ja tietokonetta en ole juurikaan ehtinyt avaamaan...

Saimme elokuun puolivälissä avaimet uuteen kotiin ja seuraavat pari viikkoa kuluikin uutta asuntoa ihmetellessä, siivotessa ja maalatessa. Työaika päivittäin oli suht lyhyt, sillä esikoinen piti viedä aamulla koulubussille ja iltapäivällä noutaa eskarista. Iltaisin tämä mamma olikin sitten jo finaalissa enkä kauheasti jaksanut touhuilla muuton eteen. Sen lisäksi iäkäs äitini tuli auttamaan muuttokuvioissa ja osa ajasta kului hänen käyttämisessään R-kioskilla (elintärkeä lotto/keno/mikä milloinkin piti hoitaa!), apteekissa ja kiropraktikolla.. Milloin missäkin.. Että kyllä aikaa tuhraantui.. Mutta en hennonut lähettää häntä pois, kun hän niin halusi olla mukana..

Sitten vihdoin koitti muuttopäivämme, 3.9.2012! Meillä oli muuttoapua; Niemen pojat tulivat aamulla ja reippaasti pakkasivat kotimme kuorma-autoon ja roudasivat kamat uuteen kotiin. Kaiken keskellä emme ehtineet pakata kaikkea, joten päätimme viedä vaatteet yms. itse uuteen kotiin myöhemmin. Muutto sujui mainiosti, kaikki säilyi ehjänä ja kaverit olivat todella asiallisia.

Hienoinen yllätys muutettuamme on ollut se, että haimme kaksi viikkoa muuton jälkeen tavaraa henkilöautolla AAMUIN ILLOIN vanhalta asunnolta uudelle - eikä loppua tuntunut näkyvän. Pikkuasunnossamme oli siis säilytystilaa RUNSAASTI enemmän kuin yli 20m2 suuremmassa modernissa yhtiössä sijaitsevassa uudessa kodissamme. Olemme vieneet tavaraa kierrätykseen, antaneet eteenpäin ja pistäneet kylmästi roskiin. Saimme kuitenkin vanhan kodin ajallaan tyhjäksi ja nyt on avaimet luovutettu, joten voimme keskittyä 100% uuden kodin järjestelemiseen.

Kahden viikon jälkeen asumme edelleen tavarakaaoksen keskellä ja kuljemme "väyliä" pitkin! Neuvolatäti lohdutteli, että "onneksi teillä ei ole 2-vuotiasta, joka järjestelee kaikki tavarat joka päivä uusiksi!" Tottahan se on, kuusivuotias ymmärtää ja yrittää neitsytluonteellaan kestää vallitsevaa epäjärjestystä ja kaaosta. Ja onhan valoa jo näkyvissä tunnelin päässä.. Pikkuhiljaa, mutta varmasti saamme paikat kyllä kuntoon. Ehkä joku päivä vauvanhuoneeksi tarkoitettu huonekin muuntuu varastosta vauvantuoksuiseksi pyhätöksi??!

Kuluneen kuukauden aikana myös automme vaihtui, esikko täytti 6-vuotta (varsinaiset juhlat pitämättä, kun koti sekaisin;( ), aloitti uimakoulussa ja liikuntaleikkikoulussa ja minä opettelen nyt käyttämään uutta läppäriäni - JEE! ... ja paljon muuta pientä muuttoon liittyvää hoidettavaa asiaa, kuten jokainen, joka on muuttanut tietää!

Disclaimer: Kotimme kaaos on vieraskorealle sielulleni liikaa, joten en lisää siitä kuvia tähän postaukseen. Jostain syystä en tällä hetkellä pysty lataamaan muitakaan kuvia blogspotiin, joten tämä postaus jää hieman värittömäksi - pahoitteluni!

Vielä odotuksesta
Onneksi olen voinut superhyvin ja maalaus- ja muuttourakasta huolimatta jaksanut vielä tolpillani. Välillä vauvan liikkumattomuus mietityttää, mutta en ole vielä ollut niin huolestunut, että olisin käynyt päivystyksessä. SF-mitta on huidellut viimeisen kuukauden aivan omilla käyrillään (korkeimmillaan 40cm!!) johtuen vauvan asennosta, hän on nimittäin majaillut niin ylhäällä kuin mahdollista viimeiset 6 viikkoa. Onneksi ultrassa selvisi, että vauva on kuitenkin kääntynyt oikein päin! Lääkäri sanoikin, että vauva voi laskeutua vasta synnytyksessä, joten ei mitään hätää. Nyt neuvolakäyntejä on jo viikottain ja viime viikolla vihdoin tulokas oli lähtenyt laskeutumaan - vähän, mutta oikea suunta kuitenkin;) Nyt viime metreillä on ilmaantunut yksi harmi: viime päivät kävely on tehnyt todella kipeää alaselän vasemmalla puolella. Joku siellä ehkä painaa hermoa tai jotain?

Perjantaina kävin hakemassa keväällä hommaamani vaunut Lastentarvikkeesta ja asensin  (tilanpuutteen vuoksi) turvaistuimen isofix-kiinnityksineenkin jo valmiiksi autoon.

Nyt on aika pestä vauvan vaatteita valmiiksi, hommata aloitusvaipat ja miettiä sairaalakassia;) Kaikki suuret hankinnat on jo tehty.

Tulokas on tervetullut "hallitun" kaaoksemme keskelle;)!