keskiviikko 27. helmikuuta 2013

maanantai 25. helmikuuta 2013

Innostusta ilmassa

Tämänaamuinen puntarilukema oli tarvitsemani sysäys eteenpäin!

Päätin ilmoittautua HCR 2013 puolimaratonille!!! Olen sitä miettinyt jo jonkun aikaa, mutta emmin pudotettavien kilojeni ja lyhyen harjoitteluajan vuoksi. No, turha sitä on siirtää tästä myöhemmäksi, jostainhan on kuitenkin aloitettava!

Maalissa vm. HCR2011
Osallistuin pari vuotta sitten elämäni ensimmäiseen juoksutapahtumaan, nimenomaan Helsinki City Runiin, ja se oli aivan mieletön kokemus!! Tunnelmia HCR2011 (blogini ei ollut tuolloin yleisesti luettavissa)

Lähtökohtani ovat nyt lähes samat kuin kaksi vuotta sitten, paitsi että tuolloin olin jokusen kilon nykyistä kevyempi. Koska HCR:n pystyy vetämään läpi kävely-hölkkä -meiningilläkin vaaditussa aikarajassa (3h), uskon, että tapahtumasta tulee tänäkin vuonna yhtä hieno kokemus!

Kunhan harjoittelua ja kilometrejä on enemmän alla on aika miettiä juoksuaikaa ja tulostavoitteita. Nyt tavoite on nauttia tapahtumasta ja selvitä puolimaratonista ilman loukkaantumisia;)!

HCR 2013 here I come!!

Karu paluu arkeen

Tänään koitti karu paluu arkeen! Aikainen herätys, esikoinen eskariin, mies töihin ja pyykkikone laulamaan...

Eilen jo vähän hermoilin tämän aamun puntarin tuloksia ja pahimmat pelkoni osoittautuivat todeksi: +2,1 kg!! En kyllä usko, että pari Läkerolia on oikeasti tuonut 2,1kg laardia kroppaani hetkessä.. Tämän täytyy selittyä jollain muulla..!?

Viime viikon hiihtolomalla ei tämä äiti paljoa urheillut. Pari lyhyttä vaunulenkkiä ja zumbatunti - siinä viikon liikuntasaldo. Viikkoni kului muita paimentaessa ja vauvalla oli edelleen unirytmi sekaisin, joten yövalvomisten kanssa ei energiaa riittänyt kaiken muun ohjelman lisäksi erilliseen lenkkeilyyn, tmvst. Aika paljon jäi siis 4 aerobisesta ja 4 salitreenistä vajaaksi;)

No, näin joka tapauksessa nyt on! Mutinat pois ja takaisin ohjelman pariin..

Kolmas superdieettiviikko starttaa!
Nyt otan itseäni niskasta kiinni! Puristan ne vähäisetkin herkkuni (Läkerolit) pois ruokavaliosta ja tsemppaan, että saan arkeen mahdutettua sali-tai kotitreenit ja lenkit!

Huolimatta puntarin masentavasta tuloksesta, oloni on kevyempi ja hoikempi. Kuusivuotias esikoinen totesi eilen saunareissulla että äiti ei ole enää niin paksu;) Totuus kuuluu lasten suusta, joten uskon, että jotain pientä muutosta on tapahtunut.

Teen huomenaamuna uuden punnituksen varmistaakseni tämän aamun tuloksen ja teen samalla myös mittaukset. Edellisestä onkin jo kuukausi aikaa!

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Huominen puntari ahdistaa...

Hiihtolomaviikko sujui superdieetin osalta loistavasti! ... kunnes koitti viikonloppu: hyviltä maistuivat merkkarit, läkerolit (joihin olen nyt addiktoitunut) ja pelastamani viimeiset chilijuustopallotkin Skywallia katsellessa;/ Tykkäsin muuten tästä uusimmasta Bondista valtavasti! Nyt oli rohkeasti lähdetty viemään hahmoja ja juonta eteenpäin.

No, takaisin huonon omantunnon pariin! Ja niin kun tuli kehuttua, että kuosissa pysytään...

Huomisaamun punnitus ahdistaa siis jo etukäteen;( no, tehty mikä tehty!

"Eteenpäin!" sano mummo lumessa.

torstai 21. helmikuuta 2013

Hiihtoloman houkutuksia

Olen tajunnut, että huonojen ruokailutottumusteni takana on sisälläni asuva pikkulapsi...

Eilinen päivä meni vauhdikkaasti isovanhempien, miehen veljen ja hänen kahden poikansa viettäessä meillä hiihtolomapäivää. Ohjelmassa oli pitsanpaistoa, lumisotaa ja yleistä riehumista plus kakkea, mitä nyt voi odottaa 6-12 vuotiailta pojilta. W keräsi pisteet olemalla aurinkoinen ja hymyilevä itsensä..

Illalla vielä saunottiin ja laitoin tarjolle pikkusuolaisten lisäksi mm. taffelin chilijuustopalloja naposteltavaksi. Ne aluksi polttavat suussa, mutta sitten niihin tulee himo!

Nuo pikkunaposteltavat tuottivat minulle eniten päänvaivaa;( Kahvipöydän herkut ja pitsat (yksi lempiruoistani) onnistuin välttelemään, mutta chilijuustopallojen kohdalla pallottelin mielessäni sitä, miten yksi juustopallo ei pilaisi kuntokuuriani mitenkään... Aaaaarrrggghhh! Olin kuin pikkulapsi, joka hinkui noiden naposteltavien perään!

On totta, että yksi pieni juustopallo ei dieettiä pilaakaan, mutta ongelmahan onkin siinä, että yksi johtaa helposti toiseen ja kolmanteen ja neljänteen... Menen asioissa herkästi ääripäästä toiseen ja päätin, että en lähde leikkimään tulella, vaikka pallurat huusivatkin nimeäni pöydällä! Hyvä minä! Hyvä valinta!

Liikunta on edelleen aika vähäistä, joten pidän ruokavaliosta tiukasti kiinni!!

Lattianrajasta ruokapöytään

Odotan kovasti, että pääsemme W:n kanssa lattianrajasta (sitteristä) pöydän ääreen syömään!

W:n käyttöön tulee jo esikoisella hyväksi havaittu Stokken TrippTrapp-syöttötuoli. Löysin esikoiselle  uudenveroisen (!) tuolin vauva.lehden osta-ja myy -palstalta ja maksoin siitä muistaakseni 89€. TrippTrappin jälleenmyyntiarvo on erittäin hyvä. Jos laitan sen nyt myyntiin (ilman alla kuvattuja lisävarusteita) saan hyväkuntoisesta tuolista varmasti omani takaisin!  Esikoisella tuoli oli nelisen vuotta syöttötuolina, sitten se siirtyi hänen huoneeseensa kirjoituspöydän tuoliksi. Nyt tuoli pääsee siis takaisin keittiöön;) Muunneltavuus onkin tuolin ehdoton plussa!

Viimeisen parin viikon aikana olen hommannut siihen vauvasetin, joka  sisältää korkean selkätuen ja turvakaaren mikä helpottaa puolivuotiaan, istumaan totuttelevan lapsen, kanssa tuolin käyttöä. Lisäksi hommasin tuoliin vast'ikään markkinoille tulleen TrippTrappille suunnitellun  Playtray-tarjottimen sillä tarkoitukseni on soseiden lisäksi aktivoitua sormiruokailun kanssa.

Tällainen sillisalaatti koristaa keittiötämme toivottavasti jo noin kuukauden kuluttua:
kirsikan värinen tuoli
(kuva: lastentarvike.fi)
musta playtray-tarjotin (keittiönpöytämme on musta)
(kuva: www.playtray.fi)
sekä valkoinen vauvasetti (uudenveroinen setti huuto.netistä istuinpehmikkeineen 21€, joten en nirsoillut väristä;)
(kuva: www.stokke.com)
Tuolin pitkäikäisyydessä on yksi miinus: keittiön värit ehtivät muuttua moneen kertaan tuolin käyttöiän aikana;) Meillä oli esikoisen vauva-aikana pyökinvärinen keittiökalusto, johon tuo pähkinä sopi täydellisesti. Nyt väritys on aivan toinen.. Nyt jos olisin ostamassa tuolia, ostaisin ehkä jonkun muun kuin puunvärisen. Siis esim. valkoisen tai punaisen. Näin tuoli olisi väritykseltään pidempiaikainen? Silloin kun esikoiselle haeskelin tuota tripptrappia oli keskustelupalstoilla paljon puhetta siitä, että niiden pintamateriaali ei kestänyt vaan alkoi hilseilemään ja/tai lohkeamaan, siksi aikanaan päädyin pähkinään. Nyt kuuden vuoden jälkeen on varmasti tuotekehitystä tapahtunut kun tuoli on edelleen supersuosittu, joten harkitsisin nyt jotain kivaa väriä, joka sopisi mahdollisesti jatkossa sitten lapsen huoneen sisustukseen. Tietysti kannattaa aina tsekata tuttavapiiristä ja netistä käyttökokemuksia.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

W 5 kuukautta;)

Räpsyripsi ja pyöristyneet posket
W:n 5 kk neuvolakäynnin antimia..

Olemme viimeisten parin viikon aikana syöttäneet poikaa joka välissä (siltä se tuntuu), kuten edellisellä neuvolakäynnillä saimme ohjeeksi. Tarkoitus siis saada viisi syöttökertaa joka päivälle. Pääsääntöisesti W syö neljä kertaa päivässä, joskus saamme viidennenkin aterian vielä ujutettua mukaan.

Painoa 19 päivässä olikin tullut ruhtinaalliset 710g ja pituuttakin poika oli hujahtanut 1,8cm! Huh huh! No, nyt oli neuvolan käyrät kunnossa ja nousujohteiset!

Strategiset mitat (syntymästä/edellisestä käynnistä) pituus 66cm (+15/+1,8), paino 6980g (+3695/+710), päänympärys 44cm (+9cm).

Tällä viikolla opetellaankin sitten keittämään kanaa ja W pääseen maistelemaan lihaa ensimmäistä kertaa! Jee!

Viiden kuukauden ikäisenä...
Tähän ikään mennessä on jo ensimmäinen kunnon flunssa sairastettu ja sen jälkitautina tuli molempiin korviin korvatulehdus, joten ensimmäinen antibioottikuurikin on jo syöty. Antibiooteista ei tullut onneksi mitään vatsa- tai muita oireita. Käytössämme olevat Rela D-tipat auttoivat siis.

Moni kyseli meiltä vauvan korvatulehduksen oireista. Meillä homma meni niin, että parin päivän flunssan jälkeen vauvalle nousi päiväksi reilun 38C kuume (joka laski seuraavaan päivään) ja poika haroi korviaan todella voimakkaasti. Toisessa oli jopa pieniä haavoja;( Toki hän oli myös hyvin itkuinen, mutta sekin "oire" sopii yhtälailla väsyneeseen ja nuhaiseen lapseen... Poika söi koko ajan hyvin (ruokahaluttomuus on yksi korvatulehduksen oire). Vaikka kuumekin laski, päätimme kuitenkin käydä lääkärissä, ja hyvä niin, kun nuo korvatulehdukset sieltä sitten löytyivät!

Tämän viikon lopulla käymme vielä jälkitarkastuksessa. Toivottavasti korvat olisivat nyt puhtaat. Pääsisimme myös aloittamaan vauvauinnin maaliskuun alussa, kun pöpöt nyt vaan pysyisivät meistä kaukana!

Liikkuminen
W kääntyy vasemmalle kyljelleen ja siitä vatsalleen.  Poika jaksaa olla masullaan pitkiäkin aikoja, nousee kyynärnojaan ja kokonaan käsiensä varaan. Oikealle puolelle hän toistaiseksi vain heijaa kyljelleen, muttei käänny vielä sitä kautta vatsalleen. Vatsalta selälle on käännytty vain joitain kertoja, nekin vahingossa säikähtäen.

Poitsu myös liikkuu napansa ympäri kun hänen antaa rauhassa puuhastella lattialla.

Tänään laitoimme pojan lattialle, sillä näytti ihan siltä, että hän lähtisi kohta liikkeelle, mutta karvalankamatto on esteenä. Poika sätki käsillään ja jaloillaan aivan onnessaan erilaisella alustalla. Näitä harjoituksia pitää tehdä tästä eteenpäin päivittäin;) Harmi, kun lattia on niin kylmä..

Nukkuminen
Ennen sairastelua yöunet saattoivat alkaa 22-23 ja kestää aamuun n. 7.30 saakka! Flunssa mokoma sai tähän takapakkia, sillä tukkoisaa nenää auottiin useitakin kertoja yössä ja W nukkui äipän sylissä pidempiä pätkiä, jotta sai olla riittävän pystyasennossa, joka helpotti nuhaista oloa.

Nyt poika on päättänyt nukkua päivisin ja valvoa öisin;(( Millähän sen rytmin saisi taas normaaliin? Vielä kun on hiihtoloma, niin ei ole ihan niin rutiinimaista arkea muutenkaan...!

Viime viikolla W heräsi alkuillasta ja jotenkin unentokkurassa tarttui molemmin käsin kehdon pinnasuojan reunaan ja pungersi itsensä siitä istumaan! HUI! Tuskin siis on meillä enää kovin montaa yötä kehdossa;( Jo etukäteen harmittaa, sillä siinä on ollut pienokaisen niin ihanaa nukkua! No, ehkä tämä on taas kategoriassa asioita, jotka surettavat äitiä enemmän kuin lasta;)

Kunhan yöt taas normalisoituvat, niin siirrymme kokonaan pinnasänkyyn. Nyt kun on sairastelun vuoksi ollut repaleisia öitä, niin on ollut helppoa majoittua sohvalle kehdon viereen ja hoitaa lasta muun perheen häiriintymättä..

maanantai 18. helmikuuta 2013

Superdieetti vko II starttaa

Ensimmäinen Superdieettiviikko meni nopeasti. Liikunta jäi todella vähälle: 2 vaunukävelylenkkiä ja yksi kotijumppa. Mies oli koko viikon sairaslomalla selkänsä vuoksi ja kesti melkein viikon ennenkuin kipu- ja tulehduslääkkeet alkoivat purra;(( Sen lisäksi perheen pienin sai rokotukset ja oli tosi unelias ja väsynyt sen jälkeen. Käytännössä rokotuksen jälkeen unirytmi on nyt heittänyt häränpyllyä; päivällä nukutaan ja illalla ja yöllä kukutaan.. käytännössä koko show on nyt ollut minun hartioillani, kun mies ei pystynyt tekemään muuta kuin seisomaan ja makaamaan;( taas kerran iso käsi yksinhuoltajille!!!

En päässyt enkä yövalvomisten vuoksi yksinkertaisesti jaksanut liikkua riittävästi, mutta pidin koko viikon sitkeästi kiinni ruokavaliosta! Viikonloppuna meille tuli vielä yövieraitakin ja tarjolla oli tietysti monenlaista herkkua, mutta hyvin meni;) Sokerittomat Läkerolit ovat edelleenkin ainoa satunnainen namini;)

Kevennysviikon 5/ Superdieettiviikko I tulos
Yhteensä on viiden viikon aikana karissut 6,7 kg  joista ensimmäisen Superdieetti viikon aikana 1,4kg! Kun pääsen vielä kunnolla liikkumaan ohjelman mukaisesti, niin kiloja toivottavasti karisee vielä lisää;)! Tosin, supernopea painonpudotus ei ole tavoitteeni eikä itsetarkoitus, vaan tehdä se terveellisesti syöden ja liikkuen.

torstai 14. helmikuuta 2013

tiistai 12. helmikuuta 2013

Pikkuiset kultakalat lammessa ui...

Saimme peruutuspaikan vauvauintiin;) ! JEE!

Odotimme peruutuspaikkaa saman seuran vauvauintiryhmään missä esikoisenkin kanssa aikanaan polskuttelimme ja nyt paikka vapautui;)

Tai no... Nyt mietityttää, uskallanko ottaa paikkaa vastaan, kun pikkuisellamme on jo yksi flunssa ja molempien korvien tulehdus antibioottikuureineen takana?! Mitä jos kevät on yhtä sairastelua..!!??!? Kauhuskenaariot pyörivät mielessä..

Vauvauintiin pitää nimittäin ilmoittaa viikkoa aikaisemmin poissaolosta, jotta ei joudu maksamaan kerrasta. No, lomareissut ovat yleensä tiedossa, mutta sairastumiset eivät.. Useamman (3-4) kerran poissaolosta saa toki maksuvapautuksen hoitajan/lääkärin todistuksella. Mutta.. Hhhmmm...

No, ehkä lopetan sairauksien manaamisen tänne suuntaan ja totean, että "perheemme on terve ja voi hyvin" <3 br="">

Aamu käyntiin

Aamuaerobinen eli vaunukävelylenkki tuli vedettyä kun olin saanut esikoisen eskariin. Se suositellaan tehtävän tyhjällä vatsalla, mikä tarkoittaa, että pääsen syömään aamiaista vasta klo 11, sillä vauva tarvitsee ruokansa ja hoivansa heti lenkin jälkeen herättyään..

Myöhäinen ajankohta ei sinänsä haittaa. Töissäkin söin päivän ensimmäisen aterian vasta mennessäni lounaalle klo11. Mutta aamiaiselta se ei tunnu;/

Alla kuvia aamun setistä. Pikkuvaaka sinisen kupin alla ei kuvassa erotu hyvin, mutta on avainasemassa, sillä kaikki ruoka-aineet tulee punnita.

(kännykkäpostaus, joten kuvat tulevat putkeen tekstin jälkeen)



Superdieetti starttasi tänään - vko I

Fitfarmin 6 viikon Superdieetti starttasi tänään! HURJAA;)!

Superdieetin ruokavalio on samansuuntainen kuin GoFatGo -ruokavalio, jonka he ovat julkaisseet ilmaiseksi netissäkin. Eroja kuitenkin on mm. ruoka-aineissa, määrissä sekä suositeltavissa lisäravinteissa. Täytyy myös muistaa, että ruokavalio on suunnattu joukolle ihmisiä, eikä ole räätälöity kenenkään erityistarpeita (esim. allergia) huomioiden.

Noudatan ryhmä 3:n, jossa pudotettavaa on yli 20kg, ruokavaliota. Se päivittyy ryhmän sivuille viikottain. Ruokavalion noudattaminen on sujunut kivuttomasti, testasinhan tuota yllä mainitsemaani ilmaisversiota jo parisen viikkoa, joten mitään shokkia ei ole tullut;)

Ruokavalion lisäksi Superdieettiin kuuluu tehokas kotijumppaohjelma, kahvakuulaohjelma sekä kaksi saliohjelmaa. Hieman harmittaa, että en päässyt vielä tänään aloittamaan noiden ohjelmien kanssa, sillä mies on sairaana ja Perhe Oy Ab:n pyöritys on yksin minun harteillani. No, sellaista on elämä Superdieetillä ja sen jälkeen, joten "nyt on näin";)

Iso käsi kaikille yksinhuoltajille, jotka pyörittävät arkea!!

Viidennen kevennysviikon tuloksia

Vaikka nautiskelinkin viikonloppuna uudelleen markkinoille tulleista merkkareista ja vaikka liikunta jäikin viime viikolla vähäiseksi, paino oli tippunut edellisviikon punnituksesta 1100g! Yhteensä pudotusta on siis -5,3kg! JES;) Tästä on hyvä jatkaa!

Hieman jäi kalvamaan, että jos olisin jättänyt merkkarit väliin... mitä vaaka olisi näyttänyt silloin?

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Laskiaismäkeen vaikka mikä olisi;)

Tämä sunnuntai uhkasi mennä ohi pääsemättä mäkeen!

Miehen selkä sanoi sopimuksensa irti aamupäivällä, joten kotihommia riitti vaikka muille jakaa... Illan pimetessä pikkuherran syötyä päätin, että nyt riittää sisällä istuminen! Pakkasin pienemmän vaunuihin ja isomman mukaan ensin lumityöseuraksi pihalle ja sitten mentiin läheisen asukaspuiston mäkeen hetkeksi.

Räntäsade ja +3C keli ei menoa haitannut! When there's will, there's a way;)





lauantai 9. helmikuuta 2013

Lauantain herkutteluhetki

Neljän viikon keventelyn ja maanantaina alkavan Superdieetin kunniaksi tänään on "virallinen" herkuttelupäiväni;)

Aivan överiksi en ajatellut vetää hommaa, jos ei 180 grammaa tärkkelystä, sokeria ja erilaisia E:tä lasketa...

Aaaah, tämä tuo lapsuuden mieleen;) uudet merkkarit maistuvat samalta kuin muistikuvissa mutta ovat pienempiä, joten tukehtumisvaarakin on pienempi... ;)



torstai 7. helmikuuta 2013

Kyllä nyt sitten nukutaan...

W on sairastellut nyt viikon. Aluksi pienenä nuhana ja yötukkoisuutena alkanut tauti paljastuikin ikäväksi, kun sunnuntaina lääkäri totesi, että molemmissa korvissa on tulehdus;( ensimmäinen antibioottikuuri aloitettiin siis 4,5kk iässä!

Nyt itkuisuuteenkin löytyi selitys; välillä kun on tuntunut, että en tunne tuota lasta lainkaan.. Huutoa kun on riittänyt joka välissä;( no, pääasia, että kävimme lääkärissä ja W paranee!

Jostain syystä W on päättänyt muuttaa yksipuolisella päätöksellä rytmiään ja käydä yöunille jo n. 21 maissa ja vastaavasti aloittaa päivänsä klo 5! Tähän mennessä hän on saattanut hinkua noihin aikoihin maitoa, mutta jatkanut unia vielä makoisasti.. ei enää;(

En todellakaan ole aamuihminen, joten viime päivät olen ollut tavallista enemmän zombina. Eilen iltapäivällä tunsin, miten voisin nukahtaa rattiin & siihen paikkaan!!?? Karmeeta!

Kestän yöheräilyjä mielestäni hyvin, mutta tämä on nyt se asia, mikä katkaisee tämän mamman selän.

Aamulla lähdemme viemään esikoista eskariin n.klo 8.30, mikä onkin W:lle sopiva aika palata unten maille.

Toiset ne saa nukkua niiiiiiin makeasti: voi suloisuus<3

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Ajatuksia onnellisuudesta

Huikkaan täälläkin tiedoksi kirja-arvonnan, joka on meneillään Vastaisku ankeudelle-blogissa.
Kerro ajatuksiasi onnellisuudesta ja voit voittaa kirjapalkinnon! Tarkemmat ohjeet ja tiedot palkinnoista löydät yllä olevasta linkistä!

Päivän kevennys;)

Tämä ns. Kolahti heti sen nähtyäni...;) hihiiii

William 4 kk

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa?


Postaus tulee tällä kertaa jälkijunassa, koska saimme neuvolalääkäriajan vasta kuun vaihteeseen. Neljän kuukauden ja kymmenen päivän miehekkäässä iässä William on nauravainen ja hymyileväinen poika. Neuvolassa mitoiksi saatiin 6270g ja 64,2cm.

Neuvola on ihan käyrällä
Vähän reilussa kuukaudessa pituutta oli tullut lähes kolme senttiä, mutta neuvolalääkärin mukaan pituuskasvua pitää nyt vähän seurailla - KÄYRÄ kun oli ottanut painonnousun myötä suunnan voimakkaasti alaspäin;(( Myönnettäköön, että tieto oli aika lannistava, varsinkin, kun menin neuvolaan sillä mielialalla, että painoa ainakin on tullut reippaasti = kaikki kunnossa! No, lääkäri kyllä samaan hengenvetoon rauhoitteli, että pituuskasvu vielä tämän ikäisellä tekee siksakkia ja että notkahdus johtuu todennäköisesti "pulauttelutaustastamme" ja kiinteiden aloittamisesta. Mutta ikävät asiathan jäävät aina soimaan päällimmäisenä mieleen?! Yhtä kaikki, nyt sitten myös pituuskasvua seurataan suurennuslasilla ja mikäli se ei lähde nousuun, niin sitten tutkitaan imeytyykö ravinto, jne. mikä voisi aiheuttaa tilanteen.

Saimme ohjeen syöttää pojalle kiinteitä parin kerran sijasta VIISI (!!!!) kertaa päivässä, joka välissä ja niin paljon kuin menee alas. Lääkäri sanoi, että "ylisyöttämisen mahdollisuuttahan ei ole".. johon ystävällisesti kommentoin, että en ihan yhdy tuohon mielipiteeseen.. Ainakin meidän lapsemme syö lähestulkoon niin paljon, kuin maitoa tai ruokaa annetaan ja sitten sitä puklataan ja oksennetaan (*repeat*) ja kanniskellaan vatsanväänteitään huutavaa lasta...

Olin tosi turhautunut neuvolasta kotiuduttuamme, mutta rauhoituin vähän, kun luin esikoisen vauvakirjasta hänen paino- ja pituustietojaan. Samoilla lukemilla pojat näyttävät kasvavan, vaikka esikoinen olikin pienempi syntyessään.

Näin meillä 4kk iässä
William pitää siitä, että hänelle ilmeillään, lauletaan ja häntä kutitetaan. Poitsu tarttuu leluihin jo hanakasti ja pikkuhiljaa ne alkavat pysyä jo käsissäkin. William heijaa jalkojaan selällään ollessaan puolelta toiselle. Vatsalta selälleen hän on kääntynyt vahingossa useita kertoja, mutta sunnuntaina 3.2. pikkuinen kääntyi ensimmäistä kertaa (todistettavasti) selältä vatsalleen! JEE!

Öihin uusien taitojen oppiminen ei (toistaiseksi) ole vaikuttanut, johtunee tosin kapeasta kehdosta, jossa W nukkuu.. Siellä kun ei mahdu pyörimään eikä kierimään, joten yöt nukutaan (kun nukutaan) suht rauhallisesti. Välillä nukutaan 22-07.30 (ILMAN syöttöä!!) ja välillä sitten heräillään parin-kolmen tunnin välein. Silloinkin kun lapsi nukkuu, niin äiti valvoo ja odottaa, että "kohta se kuitenkin herää".. Eli ihan vielä en ole saanut nukuttua univelkoja pois,)

William punnertaa sitterissä kyynärpäillään istuvampaan asentoon ja sylissäkin kovasti haluaisi pystympään. Alle puolivuotiasta ei pidä istuttaa, mutta puoli-istuvassa asennossa hyvin tukien voi toki pitää.

Ruokailut sujuvat todella hyvin ja kiinteiden aloittamisesta on ollut valtavan suuri apu pulautteluun! Reilussa kuukaudessa paino oli noussut melkein kilon, joten kyllä sitä ruokaa on syöty;) Moni äiti kommentoi ruokahetkien olevan "sotkua", mutta en sitten tiedä onko sotkun sietokykyni normaalia suurempi, vai onko minulla erityisen kiltit ja kuuliaiset lapset, kun minusta ruokailut sujuvat erittäin siististi?! Poika istuu sitterissä ruokalappu kaulassa ja minä lapan ruokaa suuhun niin nopeasti kuin ehdin, ettei kaveri hermostu (=megalomaanista huutoa). Ei huitomista, viuhtomista, eikä mitään muutakaan ylimääräistä juniorin puolelta. Jos on pieni käsi nousee mennäkseen suuhun (johtuen äidin hitaasta lusikkakädestä, tietenkin), siirrän käden sivuun ja sanon "ei kättä suuhun" ja jatkan syöttämistä. Näin on käynyt ehkä kaksi kertaa ja that's it. Sama peli oli myös esikoisen kanssa. Ruokahetkistä ei tarvinnut tapella eikä stressata. Nyt reilussa kuukaudessa on maisteltu bataattia (edelleen 1.lemppari), porkkanaa, parsakaalia, kukkakaalia, maissia, luumua, luumu-omenaa, omenaa, aurinkosekoitusta (hedelmiä) ja mangoa. Kokeilin myös 4kk tarkoitettua riisipuuroa, mutta se ei oikein maistunut useasta kokeilusta huolimatta makeankaan soseen kanssa. Parin viikon kuluttua (5kk iässä) saamme jo alkaa ottaa ruokavalioon mukaan viljoja sekä lihaa!

maanantai 4. helmikuuta 2013

Neljäs viikko takana

Neljäs viikko takana ja olen kehittänyt himon sokerittomiin lakritsi-Läkeroleihin;)

Ruokavalion seuraaminen on muuten ollut helppoa. Pikkuherran sairastelun vuoksi en ole käyttänyt paljoakaan aikaa tai mielikuvitusta ruokien suhteen, vaan syönyt mahdollisimman nopeita ja helppoja ruokia muun perheen nauttiessa tavallisesta kotiruoasta. Mutta kaiken kaikkiaan minulle tuntuu sopivan tuollainen yksinkertaisen ruokasuunnitelman seuraaminen.

Puntarin tarina
Siirrän punnituspäiväni tiistaista maanantaille, jotta voin seurata 11.2. alkavaa Superdieettiä ;) Alunperin valitsin tiistain siksi, että jos viikonloppuna olisi jotain herkutteluja, niin olisi yksi päivä aikaa "toipua"..

Mittauspäivä 29.1. / 4.2.
Paino -1kg / -0,6 kg (ero edelliseen)
Painonmuutos yhteensä -4,2 kg
Muut mitat kolmen viikon välein alkaen 11.2. Superdieetin aikana ja sen jälkeen kuukauden välein.

Liikunnasta energiaa
Viikkoon mahtui mm. pari vaunulenkkiä ja lyhyempää kävelyä, uusi ohjelma sai reiteni jumiin vanhempi-lapsi -jumpassa, zumbassa oli vakiohjaaja paikalla ja pelkoni osoittautui todeksi: en pysynyt hänen perässään ollenkaan eikä tunti ollut niin vauhdikas ja hauska kuin sijaisten tunnit?!

Torstai-iltana pikkuinen alkoi olla jo kipeä ja siitä lähtien yöt olivat valvomista. Viikonloppuna olisin niiiin mielelläni ollut zombina kotona, mutta lauantaina esikoinen hinkusi tenavajumppaan, joten menin siksi aikaa salille (palauttelua kuntopyörällä ja aaaaah infrapunasaunassa kirjan kanssa) ja sunnuntaina kävimme pojan kanssa luistelemassa (1,5h!). Vaikka olinkin kuolemanväsynyt kotoa lähtiessä, on se vaan kummallista, miten liikunnasta saa uutta virtaa! .. ja mammalomalaisena on lisättävä: virtaa saa siitä, että välillä käy kodin seinien ulkopuolella! ;)

Pikkuherran sairastellessa jätämme ensi viikolla ainakin keskiviikon vanhempi-lapsi -jumppa väliin vaikkei vauva varsinaisesti jumppaakaan, en raahaa häntä nyt minnekään ylimääräiseen. Katsotaan, miten pikkuinen jakselee ja sitten sen mukaan jos pääsisimme tekemään ainakin vaunulenkkejä.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Ajatus sunnuntaille



Näin se vain on. Elämässä on asioita joihin emme voi vaikuttaa ja/tai joista emme voi päättää. Niiden murehtiminen ja vatvominen on turhaa. Ne kuluttavat turhaan energiamme ja voimavaramme, murehtimalla kun mikään ei muutu paremmaksi!

Helpommin sanottu kuin tehty. Joskus jostain syystä oikein pidämme kiinni tuollaisesta "tunnesyöpöstä" kun olemme niin tottuneet siihen tai siihen liittyy joku muisto, josta emme halua päästää irti esim. pelätessämme unohtavamme sen.

Päästämällä irti tällaisistä asioista vapautamme energiaa asioille, jotka ovat meille tärkeitä; joihin voimme vaikuttaa ja joista voimme itse päättää! Tästä taas syntyy positiivinen kierre, omaan elämään vaikuttamisen ja onnistumisen tunne, ilo, joka siivittää meitä eteenpäin.

Sen sijaan, että murehdit jotain asiaa mieti siis: voinko vaikuttaa tai päättää asiasta/tilanteesta? Jos vastauksesi on... Ei: päästä siitä irti; hyväksy se ja toimi siinä tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla. Kyllä: miten voit vaikuttaa tai päätökselläsi selventää tilannetta? Suunnittele ja toteuta suunnitelmasi.

Terveisiä sairastuvalta

Nyt on parisen päivää ollut hiljaisempaa täällä blogissakin.. Aika on mennyt pienen syliapinan kanssa tiiviisti ja selityskin sille sylittelylle tuli: W on kipeä;( Toissayö meni tukkoisen nenän kanssa taistellessa ja eilen illalla nousi kuume. Tänään on sitten pikkupotilaan olotilaa kuulosteltu, että pitäisikö lähteä lääkäriin vai ei. Toistaiseksi pikkuinen syö ja juo hyvin, iltaa kohden nuhakin vähän helpotti joten W on nyt saanut nukuttua jo hyvän tovin.

Äiti siis on yövalvomisten kanssa ollut väsynyt, joten kirjoittelu on jäänyt hieman vähemmälle.


Karavaani kulkee - joka tapauksessa
Paino- ja treenipostausta tulossa huomenna ja maanantaina! Hymyilyttää tuon "treeni"-sanan käyttäminen.. Oikeasti mulla tuo treeni on tällä hetkellä sitä, että saan itseni jollain tasolla säännöllisesti liikkeelle;) "Treeni" kuulostaa korvaani kovin tavoitteelliselle, ammattimaiselle ja systemaattiselle toiminnalle, mitä minun liikkumiseni ei VIELÄ ole...

Ja sitäpaitsi, salihirmut esim. Jutan Superdieetti-ohjelmassa puhuvat reenaamisesta, reeneistä, jne. Hauskaa, miten se tarttuu niihin valmennettaviinkin,) Pitäiskö munkin tehdä niin, että olisin uskottavampi (sitten aikanaan) salilla!? Vai johtuuko tämä vain Tampereen murteesta?

Siirrän nyt punnituspäiväni tiistaista maanantaille, jotta pääsen 11.2. aloittamaan ja seuraamaan Superdieettiäni täällä blogissakin ajallaan. Aaah, en malta odottaa;)!