keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Mammajumppaneitsyys menetetty

Liityimme toissailtana mieheni kanssa molemmat läheisen Fressi liikunta- ja hyvinvointikeskuksen jäseniksi! Olen ollut pari vuotta sitten kantiksena samalla salilla mutta mieheni ei ole koskaan ollut jäsen millään salilla - vaikka hän meistä se urheilija on;)! Hän on tähän saakka aina hyödyntänyt työpaikkansa salia, mutta nyt kun väliaikaiskotimme lähellä (5 min kävely) on hyvä sali, niin hänkin päätti liittyä jotta voi joustavammin treenata esim. viikonloppuisin, jolloin ei työmaalle viitsi raahautua.

Nyt on sitten tämänkin mamman mammajumppaneitsyys menetetty! Viralliselta nimeltään tunti on "Vanhempi-lapsi jumppa", yhteinen jumppahetki, jossa molemmat voivat yhdessä kokea liikunnan iloa.
kuva: Fressi.fi
En oikein tiennyt mitä odottaa.. Ajattelin, että lapsen kanssa puuhastellaan jotain.. Kuinka väärässä olinkaan;)

Koko tunnin mammat (juu, ei yhtään miestä tunnilla!) rehkivät eri lihasryhmien kanssa joko jumppapallolla, matolla, painona kehon oma paino, vauva, jumppapallo tai käsipainot. HUH! Rapakunto alert!! Naama punaisena huhkin menemään, mutta kivaa oli! En ole koskaan tehnyt jumppapallolla mitään (paitsi loppuraskaudessa istuskellut sen päällä) ja tuli huomattua että rapakuntoiselle jumppapallo on aika armoton kaveri;)! Erityisen ihmeissäni olen reisilihasten (hyväkuntoisenakin olen aina saanut reiteni jumiin esim. pumpissa) huonosta kunnosta? Kannattelenhan minä tätä elopainoa päivittäin hyvällä menestyksellä ja käyn lenkeillä.. No, tästä vain ylöspäin!

Täytyy sanoa, että tuo jumppa oli kyllä varsinainen hyvän mielen tunti! Siellä oli mukana n. 0-3 -vuotiaita lapsia (toim.huom. suurin osa poikia! taisi olla vain yksi tyttö?!) äiteineen. Äidit jumppasivat ja lapset touhusivat lelujensa parissa. Kaikki sujui todella hienosti ja rennosti; jokainen teki asioita omaan tahtiinsa, yksi imetti välillä ja jatkoi sitten jumppaa... Yksi osatekijä varmasti on myös se, että äiti voi "hyvällä omallatunnolla" olla pienenkin lapsen kanssa jumpassa eikä tarvitse stressata miten lapsi pärjää & jakselee.

Rikkonaisesta edellisyöstä huolimatta William jaksoi lähes koko tunnin mainiosti pyyhkeen päällä vieressäni köllötellen, mamman liikkeitä ihmetellen ja musiikkia kuunnellen. Pari minuuttia ennen loppuvenyttelyjä pikkumiehen pinna sitten katkesi (huuto alkoi kuulua musiikin yli;) ja lähdimme tunnilta salin kahvioon nauttimaan päivän ensimmäistä soseateriaa. Hyvä päätös, win-win kaikille!

Unohtunut painotickerin päivitys
Viime viikonlopun fiestasta, josta käytännössä tuli kolmepäiväinen, huolimatta painokehitys on onneksi sentään miinuksella - pelkäsin jo plus-merkkistä tulosta! Tuloksella ei voi missään nimessä kehua, vain -600g!! Näin paljon ylipainoa omaavalla painon pitäisi alussa tippua hieman kannustavammin (=suuremmilla luvuilla)!
Päivitetty tickerkään ei juurikaan kannusta, sillä se ei näköjään huomioi 600g painonpudotustani mitenkään;( No, seuraavalla kerralla sitten saadaan sitäkin kaunisteltua?!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja? Kokemuksia? Puolesta? Vastaan?