Kyllä nyt sitten nukutaan...

W on sairastellut nyt viikon. Aluksi pienenä nuhana ja yötukkoisuutena alkanut tauti paljastuikin ikäväksi, kun sunnuntaina lääkäri totesi, että molemmissa korvissa on tulehdus;( ensimmäinen antibioottikuuri aloitettiin siis 4,5kk iässä!

Nyt itkuisuuteenkin löytyi selitys; välillä kun on tuntunut, että en tunne tuota lasta lainkaan.. Huutoa kun on riittänyt joka välissä;( no, pääasia, että kävimme lääkärissä ja W paranee!

Jostain syystä W on päättänyt muuttaa yksipuolisella päätöksellä rytmiään ja käydä yöunille jo n. 21 maissa ja vastaavasti aloittaa päivänsä klo 5! Tähän mennessä hän on saattanut hinkua noihin aikoihin maitoa, mutta jatkanut unia vielä makoisasti.. ei enää;(

En todellakaan ole aamuihminen, joten viime päivät olen ollut tavallista enemmän zombina. Eilen iltapäivällä tunsin, miten voisin nukahtaa rattiin & siihen paikkaan!!?? Karmeeta!

Kestän yöheräilyjä mielestäni hyvin, mutta tämä on nyt se asia, mikä katkaisee tämän mamman selän.

Aamulla lähdemme viemään esikoista eskariin n.klo 8.30, mikä onkin W:lle sopiva aika palata unten maille.

Toiset ne saa nukkua niiiiiiin makeasti: voi suloisuus<3