lauantai 6. lokakuuta 2012

Uusi perheenjäsen maailmassa!

Ihanat kukat muuttosotkumme keskellä;)

Uusi perheenjäsenemme, pieni poika, syntyi perjantaiaamuna 21.9.2012 (rv 39+5) klo 5.57 Helsingin Naistenklinikalla. Strategiset mitat pituus 51 cm, paino 3285 g ja pipo 35 cm.
Nyt vauva on jo kaksiviikkoinen ja viettää paljon aikaa sylissä syöden ja nukkuen. Uuden arjen opettelu on mennyt oikein mainiosti. Onneksi isä on kotona ensimmäiset kolme viikkoa! Hän on hoitanut kaupassakäynnit ja esikoisen kuskaamiset kun minä olen keskittynyt pitämään "toimistoa" olohuoneen sohvalla imetystä harjoitellen jotta muu perhe saa yönsä nukuttua.
Seuraavaksi seuraa synnytyskertomus, joten herkkähermoiset voivat lopettaa lukemisen tällä kertaa tähän;)
Torstaina 20.9. päiväunilta herättyäni alkoi lapsivettä tihkua ja sain ohjeen Naistenklinikalta mennä päivystykseen illalla 20 maissa. Käyrillä ollessani paine alavatsalla muuttui säännölliseksi ja tajusin itsekin, että supistuksista on kyse. Koska vauva ei ollut laskeutunut eikä kiinnittynyt minut päätettiin ottaa osastolle lapsivesiepäilyn vahvistuttua. Päivystyksen kätilö pelotteli, että kookas, noin 4 kg vauva olisi tulossa. Apua!
Hyvä, että pääsin osastolle, sillä supistukset tihenivät ja muuttuivat nopeasti kivuliaammiksi. Osastolla tarjotulla kipulääkkeellä ei ollut mitään vaikutusta, eikä oloa helpottanut se, että olin liikkumiskiellossa vauvan sijainnin vuoksi. Koska kivut alkoivat olla tosi voimakkaat pääsin synnytyssaliin 23 maissa ja suht pian sain epiduraalin, joka vei kivulta pahimman terän mutta ei kokonaan. Lisäksi haukoin ilokaasua, joka tällä kertaa oli pelastukseni (ei toiminut lainkaan 1. synnytyksessä)! Kalvot puhkesivat kätilön tutkimuksen yhteydessä ja sitten odoteltiinkin vauvan laskeutumista ja avautumisen etenemistä. Sain toisen epiduraaliannoksen aamuyöllä ja kipujen voimakkuuskin selittyi sillä, että avautumisvaihe oli edennyt nopeasti ja olin jo täysin auki.
Sairaalaan lähtiessäni olin sanonut miehelle, että voi kestää vaikka miten kauan, joten hän oli kotona esikoisen kanssa. Tässä vaiheessa herättelin kotijoukot ja mies ehti sairaalaan 5 maissa.
Noin vuorokauden ikäisenä Naistenklinikalla.
Tällä kertaa asiat menivät hyvin erilailla kuin 1. kerralla - onneksi! Spontaani synnytys vs. 3vrk käynnistys, puolet lyhyempi avautumisvaihe, ponnistusvaihe 7 min vs. tunti. Selvisin koko hommasta parilla nirhaumalla eikä tikkejä tarvittu. Kätilö oli myös koko synnytyksen ajan sama ja hänen kanssaan homma toimi tosi mahtavasti!
Esikoinen muuten syntyi rv 39+5 klo 5.56. Uusi tulokas rv 39+5 klo 5.57;)
Sama asento kuin ultrakuvissakin.
Tässä noin viikon ikäisenä;)
Ensimmäiset päivät olimme naisteklinikalla perhehuoneessa esikoisen ollessa isovanhemmilla. Sunnuntaina pääsimme jo kotiin. Pieni alussa ollut keltaisuus on helpottanut ja painokin lähtenyt nousuun kun maitoa alkanut tulla ja olemme antaneet korviketta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja? Kokemuksia? Puolesta? Vastaan?